Ihminen voi hyvin, jos ympärillä on vihreää
Betoniviidakko vai vihreän vehreä kaupunki – rakennetulla ympäristöllä on merkitystä ihmisen hyvinvoinnille.
Kaupunkiympäristö muodostaa arjen elämän puitteet, jotka vaikuttavat terveyteen, hyvinvointiin ja turvallisuuteen sekä suoraan että välillisesti.
”Tästä saadaan koko ajan lisää tutkimusnäyttöä, vaikka sinällään asian ymmärtäminen ei ole mitään uutta. Jo 1800-luvulla teollistumisen myötä huomattiin, että teollistuvissa kaupungeissa oli vaikea hengittää. Silloin päätettiin, että kaupungeilla on oltava keuhkot. Kuuluisin esimerkki tästä on New Yorkin keskuspuisto Central Park”, Oulun yliopiston yhdyskuntasuunnittelun dosentti, arkkitehti Emilia Rönkkö (kuvassa) kertoo.
Rönkkö tutkii monitieteisesti terveellistä kaupunkisuunnittelua, jossa tarkastellaan rakennetun ympäristön vaikutusta ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.
Sinistä ja vihreää mahdollisimman paljon
Millaisessa kaupunkiympäristössä ihminen sitten voi mahdollisimman hyvin?
”Se toki riippuu hyvin paljon ihmisestä. Yleisesti ottaen toivotaan arjen helppoutta ja turvallisuutta, mutta myös vihreyttä. Puiden ja luontoympäristön koetaan rauhoittavan sekä mieltä että kehoa. Hyvinvointihyödyt saa kuitenkin vain, jos oleilee viheralueilla.”
Toisille tärkeintä on luonnonrauha.
”Toiset arvostavat viheralueiden monitoiminallisuutta, kuten mahdollisuuksia vaikkapa piknikeihin, erilaisiin liikuntamuotoihin tai muiden ihmisten tapaamiseen. Täällä hyviä esimerkkejä rakennetusta, tarjonnaltaan monipuolisesta viherympäristöstä ovat Valkeisenlammen alue ja Väinölänniemi”, Kuopiossa asuva Rönkkö kuvailee.
Osa ihmisistä puolestaan kaipaa enemmän luonnontilaista viherympäristöä lähelleen.
”Heille tärkeintä on luonnonrauha, lintujen laulu ja se, ettei ympärillä ole muita ihmisiä. Kuopiossa erityisesti Puijon alue vastaa heidän tarpeisiinsa.”
Kolmen numeron sääntö on vakiintunut kaupunkisuunnittelussa
Kuopio saa usein varsinkin ulkopaikkakuntalaisilta ihastelua vihreydestään ja kaupunkia joka puolelta ympäröivästä vesistöstään. Onko täällä siis onnistuttu kaupunkisuunnittelussa erityisen hyvin?
”Kuopion keskeinen kaupunkialue on kansainvälisesti tarkasteltuna hyvin vihreä. Näin tutkijan näkökulmasta voisi myös sanoa, että se on kiinnostava siniviherrakentamisen tutkimuskohde. Kaupunkisuunnittelussa kannattaa pitää rima korkealla, jos haluamme jatkossakin olla sloganin mukaisesti hyvän elämän pääkaupunki.”
Ikkunasta tulisi näkyä vähintään kolme puuta.
Rönkkö kertoo, että kaupunkisuunnittelussa on vakiintunut kolmen numeron peukalosääntö.
”Jotta asuinympäristö koettaisiin miellyttäväksi, tulisi ikkunasta näkyä vähintään kolme puuta, tontin lehvästöpeittävyyden olla 30 prosenttia ja lähimmän viheralueen tulisi olla korkeintaan 300 metrin päässä. Tämä sääntö toteutuu Kuopiossa aika hyvin, tosin lehvästöpeittävyys ei ehkä tiiviimmin rakennetulla ruutukaava-alueella ihan yllä 30 prosenttiin.”
Ilmastonmuutos vaikuttaa yhä enemmän suunnitteluun
Ilmastonmuutos aiheuttaa sään ääri-ilmiöitä, joita on yhä enemmän koettu myös Suomessa. Pitkistä hellejaksoista, lyhentyneistä talvista ja rankkasateista on tullut ”uusi normaali”.
”Ilmastonmuutoksen huomioiminen on kaupunkisuunnittelussa yhä tärkeämpää. Kuopiossakin on muutamana kesänä oltu ongelmissa rankkojen sadekuurojen aiheuttamien hulevesikertymien kanssa – tämä muun muassa on asia, johon on pyritty etsimään ratkaisuja viherrakentamisella. Vettä täytyisi pystyä viivyttämään viheralueilla, että kaivot ehtisivät vetää.”
Pitkistä hellejaksoista on tullut uusi normaali.
Helteiden myötä kaupunkeihin voi syntyä niin sanottuja lämpösaarekkeita, jotka ovat muita alueita lämpimämpiä.
”Siksi olisi kiinnitettävä entistä suurempaa huomiota siihen, että kaupungeissa olisi viheralueita, riittävä lehvästöpeittävyys ja kaupunkien lähellä vesistöjä.”
Rönkön mukaan asia ei kuitenkaan käytännössä ole aivan yksinkertainen.
”Jos teemme ratkaisuja, jotka ovat hyödyllisiä ilmastonmuutoksen torjunnassa, voimme samalla luoda olosuhteita, jotka ovat otollisia vaikkapa punkeille tai muille tauteja levittäville eliöille.”
Rakentamisessa tarvitaan kompromisseja
Kuopiossakin nykyistä kaupunkirakentamista kritisoidaan usein liian tiiviiksi. Talot rakennetaan tonttien rajaan asti niin, että minkäänlaiselle ruohontupsullekaan ei löydy tilaa.
Tiivistä rakentamista voi Rönkön mukaan kuitenkin kompensoida ”viherryttämisellä”.
Kaupunkisuunnitteluun vaikuttavat myös poliittiset ja taloudelliset intressit.
”Kansirakenteiden, kuten vaikkapa maan alla olevien parkkihallien päälle, voidaan istuttaa nurmialueita ja pensaita. Isompaa puustoa ohuet maakerrokset eivät kasvata. Myös viherseinät ja -katot ovat nykyään suosittuja.”
”Suunnittelijoiden koulutuksessa korostetaan kyllä viheralueiden tärkeyttä, mutta kaupunkisuunnitteluun vaikuttavat pitkälti myös poliittiset ja taloudelliset intressit. Lopputulos vaatii aina kompromissien tekemistä.”