Hautausmaat – viimeinen lähipalvelu
Muutokset yhteiskunnassa näkyvät hautausmailla.
Kaupat, pankit, sote-palvelut ja koulut voidaan viedä, mutta hautausmaita ei. Hautausmaat ovat lähipalvelua suurissakin asutuskeskuksissa, kun tuhkaus on yleistynyt. Vainajat mahtuvat vanhoille hautausmaille eikä uusia tarvitse perustaa kymmenien kilometrien päähän kuten esimerkiksi Venäjän Karjalassa.
Karjalan tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ismo Björn tarkastelee kuolemaa ja hautausmaita maahanmuuton ja ylirajaisuuden kontekstissa. Alun perin oli tarkoitus tutkia myös rajantakaista Karjalaa, kunnes Venäjän hyökkäysota alkoi.
Yksilökeskeisyys näkyy hautausmaillakin
Nykyinen yksilökeskeinen kulttuuri näkyy hautausmailla. Hautakiviin voidaan liittää vainajan valokuva tai QR-koodi, josta voi avata vainajan elämäntarinan. Hautakivissä ei ole enää välttämättä yläotsikkona sukunimeä kertomassa suvusta ja perheestä. Hautakiviin haetaan erikoisuuksia. Ne voivat kertoa vainajan harrastuksista, ja niihin voidaan kiinnittää erilaisia järjestömerkkejä.
Taideteoksiin suhtauduttiin tasa-arvon nimissä aikoinaan nihkeästi, sillä tasokkaisiin oli varaa vain rikkailla eikä halpojen materiaalien ilmestymistä hautausmaille haluttu.
Hautakiviin haetaan erikoisuuksia.
”Taideteokset tekevät nyt uutta tuloaan, mutta valitettavasti yleistyy myös halpistuotanto. Hautausmaamestareiden ote näyttää lipsuvan”, valittelee Björn.
Toisaalta haudoilla käyminen harvinaistuu ja haudat voivat jäädä hoitamatta.
”Laputetut haudat, siis huomautukset haudan hoidosta, ovat yleistyneet.”
Toisenlaisiakin lappuja on tarvittu, kuten kieltotaulut koirien ulkoiluttamisesta tai polkupyöräilystä. Paikoin jopa leiriytyminen on pitänyt erikseen kieltää, kun rauhalliset, luonnonkauniit ja vesistöjen ympäröimät hautausmaat ovat vetäneet telttailijoita puoleensa.
Hyvin hoidetut hautausmaat olivat sivistyksen mittari
Hautausmaat nojaavat Suomessa eurooppalaiseen, antiikkiin asti ulottuvaan hautausperinteeseen. Vuoden 1922 uskonnonvapauslaki ei merkinnyt muutosta, sillä oikeus määräsi seurakunnat antamaan leposijan myös kirkkoon kuulumattomille.
Huolimatta vuosisataisen tradition voimasta hautausmaat poikkesivat toisistaan. Vuonna 1933 perustettu Hautausmaiden ystävät ry ja hautausmaa-arkkitehti Ilmari Wirkkala ottivat tehtäväkseen korottaa hautausmaat kansallisen Suomen rakentajiksi ja sivistyksen mittareiksi. Hautojen hoidosta julkaistiin monia opaskirjoja, joiden ideat päätyivät emäntäkoulujen ja kotitalousoppilaitosten oppikirjoihin.
Korostettiin, että hauta on kodin etäispääte.
”Oppaat iskostivat tarkat säännöt kukista ja hautojenhoitopäivistä. Korostettiin, että hauta on kodin etäispääte. Hoitamaton hauta on talon, ennen kaikkea emännän häpeä.”
”Taloustaitoiset martat kehottivat säästämään ja istuttamaan haudoille saniaisia. Kyse oli emännän kunniasta: saniaiset olivat merkki, että hautaa hoitaa taitava ja taloudellinen emäntä.”
Eroon rikkaiden ja köyhien alueista
Hautausmaakulttuurin yhtenäistämisellä haluttiin päästä eroon myös rikkaiden ja köyhien hautausmaa-alueista ja nimettömistä yhteishaudoista. Kuopiossa vuonna 1903 perustetulle Kettulanlahden hautausmaalle haudattiin kirkosta eronneet, vaivaishoitolaiset ja Niuvanniemen potilaat.
Hautausmaita suojelee universaali kuolleiden kunnioitus.
Kettulanlahteen on haudattu myös 21 neuvostosotilasta. Valtioiden keskinäisen sopimuksen mukaan muistomerkin hoidosta vastaa valtio.
”Hautausmaita suojelee universaali kuolleiden kunnioitus. Sivistysmaissa muistomerkit ovat yleensä saaneet olla rauhassa poliittisilta mielenilmauksilta.”
Valtio on uskonnonvapauslain, ihmisoikeuksien sekä ympäristön ja terveyden suojelun vuoksi osoittanut hautaustoimen kirkon tehtäväksi; kunnathan eivät suurin surmin halua hautauksia kontolleen eikä hautaustoimen yksityistämistä, siis kaupallistamista halua kukaan.
Tuleeko hautarististä ongelma?
Maallistuminen näkyy hautausmailla muistolehtojen suosion kasvuna. Suurin osa suomalaisista haluaa tulla haudatuksi yhteiseen hautausmaahan. Erillisillä tunnustuksettomien hautausmailla ei ole ollut kysyntää.
”Parikymmentä vuotta Joensuussa toimineella tunnustuksettomien hautausmaalla on vain kaksi hautaa, vaikka siihen voisi periaatteessa haudata Joensuun, Liperin, Lieksan ja Outokummun tunnustuksettomat.”
Suurin osa suomalaisista haluaa tulla haudatuksi yhteiseen hautausmaahan.
Omaiset saavat päättää itse, haudataanko kirkkoon kuulumaton sukuhautaan. Hautamuistomerkin risti nimittäin merkitsee kristitylle voittoa kuolemasta eli se on elämän merkki. Ilman kristillistä uskoa siitä tulee kuoleman merkki.