Hyvyys – arka yölintu
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Hyvyys – arka yölintu

28.6.2017

Teksti: Heli Haring

Kuva: Ari-Pekka Keränen

 

Keskustelupalstat pursuavat vihapuhetta ja uutiset tarjoilevat sotia sekä terrori-iskuja. Onko hyvyys kadonnut kokonaan? Jouko Ikolan mielestä ei.

Arka yölintu, joka säikähtää valonheittimen loistetta. Jumalan ihmeellinen yllätysvieras. Muun muassa näin kuopiolainen pappi ja runoilija Jouko Ikola luonnehtii hyvyyttä. Sitä, jota on ympärillämme, mutta joka helposti jää näkemättä.

”Hyvyydestä on vaikea tehdä myyviä juttuja. Yleensä draama haetaan pahuudesta. Pahuuden esiin tuominen kuitenkin muokkaa meidän kuvaamme maailmasta. Helposti syntyy vaikutelma, että kaikkialla on vain kauheutta”, Ikola pohtii.

Hän ottaa esimerkiksi Afrikan.

”Meille kerrotaan sieltä pelkästään nälänhädästä, sisällissodista ja rehottavasta korruptiosta. Jos menee paikan päälle, saakin huomata, että siellä on hyvin paljon myös iloa, toivoa, kauneutta ja välittämistä.”

Hyvyyttä on

Vaikka hyvyys Ikolan mukaan kavahtaa parrasvaloja, päätti hän silti omalta osaltaan tuoda sitä enemmän näkyväksi. Ikola kirjoitti kirjan Hyvyyttä on, joka koostuu pienistä, runollisista tarinoista. Niissä keskiöön nousevat hiljaiset, eleettömät toivon rakentajat, joiden kautta jokapäiväisessä elämässään kamppaileva lähimmäinen saa kokemuksen välittämisestä ja lohdusta. 

”Tarinoiden päähenkilöitä ovat esimerkiksi omaishoitajat, diakoniatyöntekijät, perheenäidit. Varsinaisia arjen sankareita kaikki.”

Nyt eläkkeellä oleva Ikola on tehnyt elämäntyönsä eri seurakunnissa pääasiassa Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla.

”Jo pelkästään työni kautta olen saanut vahvan kokemuksen erityisesti hiljaisesta, rinnalle asettuvasta suomalaisuudesta ja suomalaisesta arjen kristillisyydestä. Sitä halusin tuoda kirjassani esille.”

”Koska draama ja vastakkainasettelu ylittävät uutiskynnyksen, kirkon julkisuuskuvassa palstatilaa ovat saaneet lähinnä kirkon ääripäät. En tunnistanut julkisuudessa riepoteltavasta kristillisyydestä oman kirkkoni kasvoja. Niinpä päätin tarttua haasteeseen ja kirjoittaa tarinoiksi luterilaisen kutsumusajattelun hapattamaa suomalaisuutta koskettavimmillaan”, Ikola perustelee.

Jumalan työkalu

Viime syksynä Vuoden kristillinen kirja -kilpailussa Ikolan teos voitti yleisöäänestyksen.

”Kyllähän yleisön arvostus lämmittää mieltä. Erityisen hienolta tuntuu se henkilökohtainen palaute, jota olen saanut. Eräskin ihminen kertoi, että kirjani oli ollut hänelle äärimmäisen lohduttava ja voimaannuttava kokemus. Silloin tuntui, että olin saavuttanut juuri sen, mitä olin kirjallani ajanut takaa.”

Hyvyyden ja pahuuden määrää ei pysty mittaamaan millään mittareilla. Silti Ikola kokee, että maailmassa on hyvyyttä enemmän kuin pahuutta.

”Jos on itse kokenut hyvyyttä, on helppo pistää se kiertämään.”

”Hyvyys ei mielestäni ole vain tiettyjen ihmisten ominaisuus. Se on Jumalan työkalu, toivon kuiskaus, joka äkkiarvaamatta piipahtaa siellä ja täällä, ja antaa meille voimaa jaksaa arkemme taistelut.”

”Myös pahalta vaikuttava ihminen voi välillä olla hyvä.”

Ikola itse on kasvanut herättäjätaustaisessa kodissa, rakastavassa ja hyväksyvässä ilmapiirissä.

”Lapsuuteni ja pappisvuosieni takia omat hyvyyden kokemukseni yhdistyvät kristillisyyteen. Mutta tokihan hyvyyttä on olemassa ilman kristillisyyttäkin”, Ikola painottaa.

Pappisvihkimys mietitytti

Alahärmässä syntyneelle Ikolalle teologian opinnot olivat lopulta aika luonteva vaihtoehto.

”Kasvoin uskonnollisessa ympäristössä ja omalta kotiseudulta lähti monta muutakin nuorta Helsinkiin teologiseen tiedekuntaan, joten ei valintaa tarvinnut paljonkaan miettiä.”

Enemmän pohdintaa sen sijaan aiheutti pappisvihkimyksen ottaminen.

”Pappisvalassa hätkähdytti kysymys esikuvana olemisesta seurakunnalle. Vasta vähitellen oivalsin, että se merkitsee jotakin aivan muuta kuin ihmisten silmissä esiteltävää ulkoista nuhteettomuutta. Papinkin on taisteltava omien puutteidensa kanssa ja esikuvana voi olla myös Kristuksen armoa ja rakkautta tarvitsevana syntisenä muiden rinnalla.”

Päätöstä pappisvihkimyksen ottamisesta siivitti vanha körttiviisaus, jossa Ikolan mielestä hienosti kiteytyy armollinen lähestymistapa.

”Sen mukaan kristillisyys ei ole vain sitä, mitä minä olen. Se on myös sitä, mitä voisin olla, jos elämä olisi kohdellut minua kovemmin.”

Pappina ja kristittynä Ikola ei ole koskaan perustanut yksittäisten raamatunlauseiden saivartelusta ja niistä kinaamisesta.

”Minulle ovat tulleet yhä tärkeämmäksi suurten linjojen määrittelyt Raamatussa. Jeesus tiivistää lain rakkauden käskyyn ja Paavali toistemme kuorman kantamiseen. Niissä on sanottu oikeastaan kaikki tärkeä.”

Kohti uutta

Ikola on asunut uudessa kotikaupungissaan Kuopiossa nyt kaksi vuotta.

”Vaimoni on umpisavolainen. Sovimme, että kun jään eläkkeelle muutamme hänen kotiseudulleen, koska työvuosieni ajan asuimme pääasiallisesti minun kotikonnuillani Pohjanmaalla.”

Aivan laakereillaan Ikola ei eläkepäivinään lepäile. Runosuoni pulppuaa ja uusia kirjoituksia syntyy koko ajan.

”Nyt myös kokoilen yhteen tekstejäni, joita on julkaistu muun muassa virsikirjan uudessa lisävihkossa ja Siionin virsissä.”

Loppusyksystä Ikola kokeilee jotain uutta, kun hän lähtee puoleksi vuodeksi turistipapiksi Teneriffalle.

”Opiskelin omaksi ilokseni espanjaa iltalukiossa ja siitä syttyi innostus anoa turistipapin pestiä espanjankieliseltä alueelta.”

Syksyllä Jouko Ikolan ajatuksia voi kuunnella YLE1:n aamuhartauksissa.

 

 

 


Hyvyyttä on! -esitys Jouko Ikolan
runoihin pohjautuen Nilsiän
Herättäjäjuhlilla 7.7. klo 20 ja 21.45
Helluntaiseurakunnan temppelissä.
Näyttelijä Timo Kankainen
ja muusikko Antti Purola esiintyvät.