Millaista on sairaalapastorin työ?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Ajankohtaista

Millaista on sairaalapastorin työ?

28.6.2017

Teksti: Kaija Vuorio

Kuva: Ulla Remes

 

Kuopion seurakunnilla on yhteisen kirkkoneuvoston alaisuudessa neljä sairaalapappia KYS:in, Niuvanniemen ja Harjulan sairaaloita varten. 

Kun sairaalapappien ”seurakuntaa” ovat potilaat, omaiset ja henkilökunta, vastaa heidän työkenttänsä hyvinkin keskikokoista seurakuntaa.

”Olemme sopimuspohjaisesti toisen organisaation työntekijöitä toisten organisaatioiden sisällä. Työyhteisöissämme olemme silti toivottuja ja arvostettuja ammattilaisia”, sanoo johtava sairaalapastori Risto Voutilainen.

Sairaalapapit ovat myös työpaikkapappeja työntekijöitä ja työyhteisöjä varten. He pitävät osastoilla henkilökunnalle osastotunteja, lyhyitä koulutustilaisuuksia ja ylläpitävät eettistä koulutusta. Lisäksi he kouluttavat ja vastaavat vapaaehtoistyöntekijöistä eli sairaalaystävistä. Saattohoidon vapaaehtoistyöstä vastaa nykyisin Pohjois-Savon Syöpäyhdistys.

Sairaalapapit ovat teologian maistereita, joilla on pappisvihkimyksen ja seurakuntapapin työkokemuksen lisäksi sairaalasielunhoitajan erikoistumiskoulutus. Kuopiossa kolmella sairaalapapilla on lisäksi työnohjaajakoulutus. Maksutonta työnohjausta on tarjolla sekä sairaaloiden henkilökunnille että kirkon työntekijöille.

Osa työstä on tavallista papintyötä: messut kerran kuussa Niuvanniemessä ja Julkulassa, hartaustilaisuuksia, hautaansiunaamisia, kasteita ja harvakseltaan vihkimisiäkin.

Perustehtävää on kuitenkin sielunhoitotyö, luottamukselliset keskustelut kahden kesken tai ryhmässä. Usein omaiset pyytävät papin kuolevan potilaan luo siunaamaan matkaan lähtijää ja olemaan heille samalla tukena. Jos potilas on tajuissaan, omaiset voivat haluta yhteisen ehtoollisen.

Omaisille kuoleman ottaminen puheeksi voi olla hyvin vaikeaa, ja
silloin potilas jää yksin kaikkein vaikeimman kanssa. Papin kanssa on helpompi pohtia suurta tuntematonta.

Sairaalapapin todellisuutta on osallistua ylivoimaisimpiin ihmisen osalle tuleviin tilanteisiin kuten lapsen kuolemaan. Sairaalapapin työ onkin suurelta osin kriisityötä. On kuunneltava, oltava läsnä ja vuorovaikutuksessa, vaikka sanoja ei olisi. Työ kasvattaa papin omaakin tunnekuormaa.

”Vaikeaa on oman avuttomuuden sietäminen”, tunnustaa Voutilainen.

Sairaalapapit ovat yhteisössään myös uskontojen, etiikan ja arvojen asiantuntijoita ja linkkejä eri kulttuureiden välillä. He ovat henkilökunnan käytettävissä kaikkiin uskontoihin liittyvissä kulttuurisissa kysymyksissä.