#silmätristissä ja Sanallista 31.5.2017

Tule, Pyhä Henki!

Minä rakastan Pyhää Henkeä! Ihan varmasti sain sen kasteessa, niin on oltava, vaikken kielillä puhu, enkä edes profetoi ja uskon varmuudestakin saan vain harvoin riemuita. Tunnen kuitenkin, että Hengen lahjat on istutettu minuunkin hedelmäänsä kantamaan: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

Jotkut näistä tuottavat hieman parempaa satoa kuin toiset, mutta tuottavat kumminkin. Iloa pidän näistä erityislahjanani. Jumalan lahjana olen muutenkin saanut kaiken; itse elämän (!) ja kaiken sen rakkauden, joka tekee elämästäni elämisen arvoisen.

Kaikki itse rakentamani ja hankkimani on Jumalalta saadun rinnalla vain tuhkaa. Ainoa tuska liittyy siihen, miksi näin ei voi olla kaikilla. Miksi Hengen lempeä tuuli ei puhalla koko maailman yli ja valtaa kaikkia sydämiä? Miksei hyvä voita pahaa ja rakkaus vihaa?

Kun ihanimman alkukesän ja Helluntain riemun keskelle kaikuvat maailman ihmisten kärsimyksen kaiut, on noloa hehkuttaa oman elämänsä ihanuutta. Silti teen niin. Jospa Henki herättäisi minutkin vielä tekoihin inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi tästä maailmasta.

Helluntaiaatto

Ap. t. 19: 1-6

Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.