Yksinäistä kannetaan
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Ajankohtaista

Yksinäistä kannetaan

31.5.2017

Teksti ja Risto Rantasen kuva: Ulla Remes

Pääkuva: Kirkon kuvapankki/ Sanna Krook

 

Viimeiselle matkalle tarvitaan ainakin kuusi arkunkantajaa. Aina heitä ei löydy.

Kun yksinäinen löytyy kuolleena kotoaan sen jälkeen, kun kerrostalon käytävässä on alkanut jo haista, media kertoo ainakin sen uutisen. Joskus jonkun yksittäisen ihmisen elämäntarinaa avataan: mikä johti siihen, että ihmistä ei kaivata? Millainen elämä, millaiset vaiheet, millaiset muutot ja muutokset?

Kun yksinäinen haudataan, minimissään paikalla ovat seurakunnan puolesta ilmaiseksi pappi ja kanttori, ehkä joku viranomainen tai yksittäinen omainen tai edunvalvoja.

Kuopiossa yksinäisiä haudataan viidestä kymmeneen vuodessa. Kuopio Kallaveden Rotaryklubin presidentti Risto Rantanen on ollut mukana auttamassa jo muutamissa hautaansiunaamisissa.

”Viime syksynä havahduimme ystävien kesken tähän avuntarpeeseen, lainaamme tässä Savonlinnassa aikoinaan kehitettyä ideaa auttaa vapaaehtoisina hautajaisissa.”

Mitä vapaaehtoinen tässä yhteydessä tarkoittaa? Viimeisen palveluksen tekemisessä tarvitaan papin ja kanttorin lisäksi ainakin 5–6 ihmistä, arkunkantajaa. On monista syistä tilanteita, joissa kuutta arkunkantajaa ei löydy.

”Rotary-klubin jäsenistä on valikoitunut noin 12 klubilaista, jotka ovat valmiina auttamaan tarpeen tullen. WhatsApp-ryhmämme Saattoapu toimii vuorojen jakamisen kanavana. Vuoroja organisoivat klubimestarimme Pentti Niemelä ja Sakari Nieminen.”

Miten Saattoapumiehet sitten löydetään? Rantanen kertoo, että tietoa on välitetty paikallisiin hautaustoimistoihin ja seurakuntiin sekä diakoniatyölle ja sairaalasielunhoitoon. Sieltä otetaan tarvittaessa yhteyttä Rotareihin ja sovitaan käytännön järjestelyt ja aikataulut.

Kantamisesta maksetaan pieni palkkio, joka menee suoraan Rotareiden kautta hyväntekeväisyyteen.

”Tällainen toiminta on täysin Rotareiden perusperiaatteiden ja arvojen mukaista: tarkoitus on tehdä hyvää ja auttaa. Tyypillisimmillään rotareiden toiminta tunnetaan kansainvälisestä vaihto-oppilastyöstä, mutta yhtä tärkeää on auttaminen aivan lähellä, kotimaassa, kotiseurakunnassa”, Risto Rantanen sanoo.
 

Kaikki halukkaat auttajat eivät päädy Saattoapumiehiin. Kantajalla tulee olla melko hyvä fyysinen kunto: arkku painaa, ja erityisesti arkun laskemisessa hautaan tarvitaan hyvää kehonhallintaa ja tasapainoa. Näin jo korkea ikä voi tulla esteeksi.

Rantanen kertoo, että saattoapuhenkilöt myös koulutetaan tehtävään:

”Kiinnitämme esimerkiksi erityistä huomiota yhtenäiseen tilaisuuden mukaiseen pukeutumiseen tilaisuuksissa”.

Yksinäisellä arkulla seisominen ja viimeisen matkan saattaminen ovat vahvoja kokemuksia, jotka vievät myös saattajan syvien kysymysten äärelle.

”Miten käytän aikani? Miten käyttäisin aikani oikein? Usein ihmiset puhuvat, että läheiset, vaimo ja perhe ovat tärkeitä. Miten se näkyy ajankäytössä, näkyykö se? Onko puheiden ja todellisuuden välillä ristiriitaa?”

”Elänkö tässä ja nyt? Vai odotanko jotakin sitten kun -elämää, eläkettä, virkaa, parempaa rahatilannetta, unelmien puolisoa, jotakin määrittelemätöntä?”

Muun muassa ajankäyttöä ja oman elämän hallintaa konsulttina kouluttava Risto Rantanen teettää joskus kurssilaisillaan myös tehtävää, jossa mietitään, miten itse käyttäisi oman aikansa, jos tietäisi, että jäljellä on kymmenen vuotta, viisi vuotta tai vuosi.

Entä miltä suunnitelma näyttäisi, jos jäljellä olisi yksi päivä? Keitä toivoisin viettämään sen kanssani?