Ritvan pitkä matka
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Ritvan pitkä matka

31.5.2017

Teksti: Ulla Remes

Pääkuva: Seija Rytkönen

Pikkukuvat: Ulla Remes

 

Ritva Silvennoisen elämässä karjalanpiirakat ovat kulkeneet
mukana Uukuniemen hurmoksellisista seuroista Kuopion
Kauppahalliin ja nyt mummin rooliin.

Haapaniemenkadun kodissaan Ritva Silvennoinen hymyilee ja puhuu vapaasti kertoessaan pitkästä matkastaan Kuopion kotiin. Pitkän linjan yrittäjä, nykyinen mummi ja Kuopion opas saa kerronnassaan eläväksi Uukuniemen ihmiset ja kuopiolaiset suurnaiset.

”Se lapsista, joka itki ensimmäiseksi, pääsi vapaaksi rukoushetkestä. Alakoulua varjosti heränneen opettajani, neiti-ihmisen, tiukka uskonnollisuus”.

Pienelle Ritvalle Uukuniemen lapsuuskodissa uskonnollisuus ei kuitenkaan ollut pelkästään ahdistavaa.

”Kotona pidettiin muun muassa maallikkosaarnaajien pitämiä seuroja eikä niissä itketty. Tunnelma oli harras. Herkkuja syötiin ja tehtiin pakanalähetykselle käsitöitä. Arpajaisista saattoi voittaa kakkua tai pullaa, ja jos oli surua, surutaloon tuotiin aivan valtavasti kakkua ja pullaa. Orpokotia tuettiin myös. Koti oli hyvin avoin ihmisille. Leivoimme todella paljon ja tunnelma oli lämmin”.

Koti Uukuniemen Niukkalan kylässä hengitti nyt jo sammunutta uukuniemeläistä herännäisyyttä, jonka keskiössä oli horrossaarnaaja Helena Konttinen Niukkalanmäeltä.

”Hän oli unennäkijä, ihmeellinen nainen, josta tieto levisi edeltä mustalaisten mukana. 1900-luvun alusta historiankirjoihin kirjoitettiin tuolloin, kuinka Suruttoman Vaaran talon miehet itkivät Helenalle syntejään.”

Äiti ei hymyillyt sodan jälkeen

”Lapsuuteni oli hyvä, vaikka sitä varjosti äidin vakava sairaus. Äiti ei hymyillyt sodan jälkeen koskaan. Isä oli myöhemminkin se, joka piti lapset sylissä, myös lapsenlapset. Hän luki meille lapsille Täällä Pohjantähden alla -romaania ja myöhemmin lapsenlapsille Aku Ankkaa.”

Varsin nuorena Ritva lähti kotoa oppikouluun toiselle paikkakunnalle.

”Opin jo kotona tekemään paljon töitä. Se oli hyvä asia. Joskus ärsytti, että kun Helsingin serkut tulivat kesällä meille, heitä ei komennettu koskaan töihin.”

Ritva kaulitsi karjalanpiirakoiden kuoria. Sisko sai rypyttää:

”Minäkin olisin halunnut!”

Myöhemmin Karjalan evakkojen tytär on kuitenkin saanut rypyttääkin piirakoita kyllikseen. Ritva Silvennoinen on monelle kuopiolaiselle hyvin tuttu kasvo. Hänet muistetaan Kauppahallista muun muassa gluteenittomista leivonnaisista ja Korttelimuseon kahvilasta, ja viimeisimmäksi Kuopion Oppaista.

Hän on toinen niistä oppaista, jotka taustoittivat Suomi100 -teemaan kevään ja kesän opastetut kierrokset, joissa avataan merkittävien kuopiolaisten naisten elämää: yhteiskunnalliset vaikuttajat, uranuurtajat, taiteilijat, urheilijat.

Kun Ritvalla itsellään on opastusvuoro, hän saattaa pukeutua Elisabeth Stenius-Aarneenkallioksi. Puvun hän alun perin teki tyttärensä vanhojen päivän tansseihin.

”Lapsena meille teki ompelija jakkupuvut, hatut ja kaikki. Sain ompelukoneen 12-vuotiaana, olen aina ollut viehättynyt puvuista. Roolihahmossa opastaminen on minulle hyvin luontevaa. Toivoisin Kuopioonkin enemmän draamaopastuksia!”

Synkkiä virsiä

Oman elämän dramaattiset hetket elettiin äidin loppuvaiheissa.

”Kun äiti kuoli, en kokenut löytäväni lohdullisia virsiä. Kuoleman odotus viimeisinä kuukausina äidin maatessa tiedottomana oli niin ahdistavaa ja kammottavaa, että virretkin tuntuivat synkiltä ja melankolisilta. Missä olisi luvattu lohtua, mistä olisi voinut tietää, oliko elämä sellaista että rajan takana oli jotakin odottamassa?”

”Kun menin äidin luo, joka kerran piti ennen sisäänmenoa koota itseni sairaalan pihalla. Lääkäri oli kehottanut puhumaan ja laulamaan, koska aina saattaa jossakin syvällä alitajunnassa olla ymmärrystä. Ja kun kerroimme siskon kanssa isän kuolemasta, äidin silmäkulmasta puristui kyynel. Muutaman päivän päästä siitä hän kuoli siskoni syliin.”

Tarkkanäköisillä tyttärillä oli ollut jo jokin aavistus tulevasta: he olivat tilanneet isänsä arkun lisäksi toisen valkoisen arkun ”varalle”.

”En toivo kenellekään sellaista kuoleman odotusta. Minusta tuli tuolloin eutanasian kannattaja.”

 

Hyvän kuoleman puolella

Tai ehkä näkemys kypsyi jo aikaisemmin: nuori abiturientti oli kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissaan jokerivastauksesta täydet pisteet eutanasiasta puolustaen muun muassa elinten luovuttamista ajoissa muille.

”Jos ei lääkitsemisen mahdollisuutta ole ja ruokitaan letkuilla, ei se minusta ole elämisen arvoista elämää. Olen hyvän kuoleman puolella.”

Viime vuosina on löytynyt lohdullisiakin virsiä. Sukulaisuus ja juuret ovat entistä tärkeämpiä, myöhään löytynyt Tukholman serkku, äidin suvun Pekkisten sukuseura, kaikki kotinsa Karjalaan jättämään joutuneet.

”Mottoni on, että toisille pitää tehdä se mitä haluaa itselle tehtävän. Elämä kantaa. Olen halunnut antaa hyvän kiertää: minua auttoi aikanaan lukiossa vahtimestari, joka huolehti minulle päivittäin ruokaa. Tein päivät töitä ja illat kävin koulua. Ilman tuota ventovierasta vahtimestaria, joka otti asiakseen auttamiseni, elämäni olisi ehkä kulkenut toisenlaista tietä.”

Ritva auttaa nyt lähes päivittäin myös naapurin iäkästä naishenkilöä, jolla ei ole sukua Kuopiossa.

”Monilla läheisilläni on syöpä. Kun heidän luonaan käyn, tunnen, että elämä on tässä ja nyt. Jokaisesta hetkestä on hyvä olla kiitollinen.”


Opastuksia Kuopion suurista naisista

Suomi 100 -juhlavuonna Kuopion Oppaat nostavat esiin kuopiolaisia merkittäviä vaikuttajia. Naisista kertovia kierroksia on kaksi versiota: yhteiskunnallisia vaikuttajia ja uranuurtajia.

  • Yhteiskunnallisilla vaikuttajia -kierroksella esitellään muun muassa naisasianaisia Minna Canth ystävineen, valtiopäivänaisia, kaupunginvaltuutettuja ja monissa tehtävissä ja yhdistyksissä toimineita esimerkiksi Alli Nissinen ja Suoma Kyykoski.
     
  • Uranuurtajanaisten -kierroksella avataan muun muassa monien alansa ensimmäisten naisten taustoja.

Yksi uranuurtajista on Puijon seurakunnan kirkkoherra Jaana Marjanen, joka oli ensimmäinen naiskirkkoherra Kuopion hiippakunnassa.

Maksuttomia Suomi 100 -kävelykierroksia on vielä neljä suomeksi ja kaksi englanniksi kesäkuussa, jonka jälkeen niitä tehdään heinäkuussa maksullisina Venäläisaikaan Kuopiossa ja Muistolaatat -kävelykierrosten lisäksi.