Mitä Jeesus opetti luonnosta?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Ajankohtaista

Mitä Jeesus opetti luonnosta?

31.5.2017

Teksti: Panu Pihkala

Kuva: Ulla Remes

 

Evankeliumeista ei löydy suoria käskyjä suojella luontoa. Jeesus lopulta kyllä opetti asiasta paljon sekä vertauksilla että elämäntavoillaan.

Ensiksi, Jeesus syntyi ihmiseksi, osaksi luonnon maailmaa. Jeesus myös puhui usein luonnosta. Hänen vertauksissaan elävät lampaat, härät, linnut, sinapinsiemenet, viiniköynnökset ja monet muut luonnonelementit.
 
Mitä tämä kertoo Jeesuksen ajattelutavasta ja arvomaailmasta? Joku voi väittää, että luonnon asiat ovat pelkkiä vertauskuvia Jeesuksen opetuksissa. Vertauskuvallisuus ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö itse vertauskuvalla olisi arvoa.

Sama pätee myös luontoelementteihin Jeesuksen opetuksissa. Tuloksena on, että meidän ymmärryksemme Jeesuksen opetuksista on osin sidoksissa luontoelementtien ymmärtämiseen.

Taivaan linnut

Jeesus puhui toisinaan myös suoraan luonnon arvosta. Erityisen usein hän puhui linnuista. Niiden yhteydessä korostuu Jumalan huolenpito luomakuntaa kohtaan. Jeesus kehottaa ihmisiä olemaan murehtimatta liikaa ja ottamaan oppia linnuilta sekä kukilta. Ne tekevät, mitä niiden olemukseen kuuluu, ja Jumala pitää niistä huolen.

”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta.” (Matt.6:26–28)

Jumala tuntee kaikki luontokappaleet. Niillä on arvo itsessään, eikä pelkästään niiden ihmiselle tuottaman hyödyn tai ilon vuoksi. Jeesus antaa ihmiselle suuren arvon ja vastuun, kuten jo Vanhassa testamentissa oli annettu. Ihminen kykenee käyttämään valtaa muihin luotuihin, mutta hänen tulisi käyttää sitä harkiten.

Luonnossa lähellä Jumalaa

Jeesuksen ja hänen seuraajiensa elämäntavat kertovat omalta osaltaan luonnon merkityksestä heille. On huomionarvoista, että he säännöllisesti vetäytyivät erämaahan hiljentymään. Erämaa on kohtalaisen asumatonta ja hyvin luonnonläheistä seutua. Tämä perinne on säilynyt läpi kristinuskon historian ja toteutuu nykyään vaikkapa leireillä ja retriiteissä, mutta parhaimmillaan myös yksin tehtävissä luontoretkissä. Luonnolla on oma roolinsa Jumalan läsnäoloon keskittymisessä.

Jeesus eli toisenlaisessa yhteiskunnassa meihin nähden, eikä Jeesukselta voi odottaa yksityiskohtaisia ohjeita kaikkiin ympäristöön tai eläimiin liittyviin kysymyksiin. Kristitty saa soveltaa rakastamisen käskyä erilaisissa tilanteissa. Jeesus opetti epäitsekkyyttä ja omasta edusta luopumista toisten tähden.

Tärkeintä ei ollut kiveen kirjoitettujen sääntöjen seuraaminen, vaan rakkauden toteuttaminen kussakin tilanteessa. Mitä kristitylle tarkoittaa rakkaus suhteessa esimerkiksi soiden suojeluun tai teuraskarjan kohteluun? Mitä Jeesus suojelisi, ja miten?


Kymmenen teesiä ekoteologiasta

  1.  Ympäristökriisi on pohjimmiltaan ihmisen kriisi: hänen toimintansa on ongelma.
     
  2. Ympäristökysymykset ovat kysymyksiä synnistä, armosta ja parannuksen teosta.
     
  3. Ympäristökysymysten tulee näkyä eettisessä toiminnassa, mutta niiden pohja on dogmatiikassa, ei etiikassa. Toiminta koko luomakunnan puolesta on kristitylle ensisijaisesti uskonnollinen velvollisuus ja sitä kautta heijastuu kaikkeen hänen käytännön toimintaansa.
     
  4. Sakramenteissa koko luomakunta liittyy yhteen Jumalan pelastavan työn kautta.
     
  5. On löydettävä laajasti uudelleen ihmisen yhteenkuuluvuus muun luonnon kanssa. Tätä tukevat ihmisen ikiaikainen historia, Raamattu, mystiikka ja moderni luonnontiede.
     
  6. Yhteenkuuluvuuden löytäminen vaatii kokemusperäistä kosketusta luontoon. Erityisesti lapsia ja nuoria on kasvatettava kulkemaan luonnossa.
     
  7. On säilytettävä lapsenkaltainen ihmettely luomakunnan aarteiden keskellä.
     
  8. Ympäristökysymykset ovat aina laajoja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Jos elämän perusedellytykset puuttuvat, ihmisiltä on mahdotonta edellyttää ympäristöystävällisiä ratkaisuja.
     
  9. Kasvatustyön tekijöille ympäristökasvatus ei saa olla yksi lisätehtävä kaiken muun lisäksi. Sen on oltava periaate, joka ohjaa kaikkea toimintaa.
     
  10. Ympäristökasvatuksen perustana on, että ympäristö kasvattaa meidät. Kaikki on Jumalan työtä.