Hyvän mielen asialla
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Hyvän mielen asialla

29.3.2017

Teksti: Heli Haring

Kuva: Ari-Pekka Keränen

 

Musiikki vai lääketiede? Näitä opiskeluvalintoja Harri Hyppölä nuoruudessaan puntaroi. Lopulta hän valitsi molemmat.

Näin kevään kynnyksellä kuopiolaisella Tahdistin-orkesterilla pitää kiirettä. Tuloillaan on jo perinteeksi muodostunut suuri yhteisvastuukonsertti Alavan kirkossa.

”Kuulumme melkein kalustoon, sillä olemme olleet mukana varmaan seitsemisen kertaa”, orkesterin kapellimestari Harri Hyppölä laskeskelee.

Alava on tavallaan Tahdistin-orkesterin ”kotikirkko”, sillä se harjoittelee kirkon tiloissa viikoittain.

”Osallistumalla muun muassa yhteisvastuukonsertteihin me ikään kuin maksamme harjoitustilavuokraa.”

”Joskus takavuosina soitimme useasti myös Alavan kirkon jumalanpalveluksissa.”

Tahdistin-orkesteri on tehnyt Alavan ohella yhteistyötä myös muiden seurakuntien ja niiden kuorojen kanssa.

”Muun muassa Puijon kamarikuoron kanssa meillä on ollut yhteisprojekteja. Toki Tahdistimella on paljon ihan omiakin esiintymisiä erilaisissa tilaisuuksissa.”

Pohdinnan paikka

Musiikilla on aina ollut tärkeä rooli Hyppölän elämässä. Imatralaispoika innostui soittamisesta jo aivan pikkunatiaisena.

”Viisivuotiaana aloitin pianonsoiton ja myöhemmin kuvioihin tuli myös sello.”

Tuleva ammatinvalinta aiheuttikin pitkällistä pohdintaa, sillä musiikin lisäksi nuorta miestä kiinnosti myös lääketiede.

”Suvussani on lääkäreitä, joten kiinnostus siihen suuntaan on tullut verenperintönä. Sukulaiset kyllä yrittivät rohkaista pikemminkin musiikin pariin”, Hyppölä nauraa.

Hän pääsi opiskelemaan Kuopion yliopistoon lääketiedettä – ja aloitti samaan aikaan konservatoriolla myös sellistiopinnot.

”En halunnut luopua täysin kummastakaan alasta. Realistina kuitenkin tajusin, ettei maailma ehkä menetä minussa suuren luokan sellistiä. Siksi vaakakuppi kallistui lopulta lääkärin ammatin puolelle. Musiikki on kulkenut matkassa rakkaana harrastuksena.”

Mestareiden opissa

Hyppölä löysi Tahdistin-orkesterin opiskeluaikoinaan vuonna 1993. Alun perin kuopiolaisten lääkäreiden perustama orkesteri oli tuolloin uinumassa eikä sillä ollut aktiivista toimintaa.

”Minä ja kollegani päätimme puhaltaa orkesterin uudelleen henkiin. Onneksi saimme mukaan innostunutta porukkaa.”

Ensimmäiset kolme vuotta Hyppölä soitti orkesterissa selloa. Sen jälkeen hän tarttui tahtipuikkoon.

”Olin aina ollut kiinnostunut kapellimestarin työstä ja ilokseni sain siihen Tahdistimessa mahdollisuuden.”

Hyppölä pääsi oppiin Atso Almilan ja Jorma Panulan vetämille kursseille.

”Kävin myös Kiinassa kouluttautumassa kansainvälisellä kapellimestarikurssilla.” 

”Tekemällä oppii koko ajan lisää. Harjoituksia on kuitenkin joka viikko, joten taidot eivät pääse ruostumaan.”

Hyppölän mieleen on iskostunut slogan, jonka sekä Almila että Panula lanseerasivat: ”Auta orkesteria, älä häiritse sitä.”

”Eli kapellimestarin ei pidä olla yliaktiivinen. Sen yritän aina pitää mielessä.”

Yhteinen hyvä

Tällä hetkellä Hyppölä on virkavapaalla KYSin päivystyksen ylilääkärin virasta ja toimii KYS uudistuu -hankkeen projektipäällikkönä.

”En ole koskaan epäillyt ammatinvalintaani. Olen viihtynyt lääkärinä todella hyvin. Päivystyksessä on nopea tempo, tilanteet tulevat ja menevät vauhdilla. Mutta juuri se on työn suola”, Hyppölä pohtii.

”Muutamia päivystyksiä lukuun ottamatta en nyt tee potilastyötä. Koen kuitenkin myös hankkeen parissa työskentelyn antoisana, koska siinä ollaan yhteisen hyvän asialla. Saan valtavaa tyydytystä siitä, että olemme juuri avanneet – valtakunnallisestikin mitattuna – aivan huipputasoiset, uudet päivystystilat.”

Pyrkimys yhteiseen hyvään on Hyppölän johtoajatuksena myös kapellimestarina.

”Yritämme pitää yllä mukavaa fiilistä orkesterin kesken ja tarjota yleisölle säväyttäviä elämyksiä sekä hyvää mieltä.” 

”Ehkä kaikenlainen hyvän edistäminen ja luominen on se minun juttuni. Voima, joka ajaa yrittämään parastaan.”

Jumalaista musiikkia

Hyppölä suhtautuu tähän päivään ja tulevaan hyvin seesteisesti. Hänellä ei ole suuria toteutumattomia haaveita niin ammatin kuin musiikinkaan suhteen. 

”Totta kai haluan kehittää itseäni molemmilla aloilla. Esimerkiksi tällä hetkellä on antoisaa päästä perehtymään isojen kokonaisuuksien hallintaan KYSin tilahankkeen parissa.”

”En kuitenkaan koe, että lääkärinä minulla olisi varsinaisesti mitään uutta annettavaa tai tarvetta pätevöityä uusille alueille.”

”Tämä on toisaalta aika lohdullinen ja miellyttävä tunne, että voi olla tyytyväinen vallitseviin oloihin”, Hyppölä mietiskelee.

Myös kapellimestarina Hyppölä on melko pitkälti päässyt toteuttamaan haaveensa.

”Olen saanut tehdä yhteistyötä useiden ammattilaisorkestereiden kanssa, mikä on ollut todella hienoa.”

Muutamat musiikkiteokset sen sijaan vielä kutkuttaisivat.

”Esimerkiksi Ravelin Boleroa ja Holstin Planeettoja olisi mielenkiintoista päästä tekemään.”

Yksi teos on Hyppölälle ylitse muiden: Mozartin Requiem.

”Jos joku musiikki on jumalaista, niin se! Requiemin voisin esittää orkesterin kanssa aina uudestaan ja uudestaan – vaikka se onkin henkisesti aika rankka rutistus.”