Mistä pappi saarnaa?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Mistä pappi saarnaa?

22.2.2017

Teksti ja kuva: Kaija Vuorio

Sketsien ja median – tai silkan tietämättömyyden – mielikuvissa saarnat voivat yhä jylistä tulikiveä ja tuomiota. Mistä oikeassa jumalanpalvelusten todellisuudessa saarnataan, kirkkoherra Jaana Marjanen?

”Tuomion ja kärsimyksen kuvailun sijaan halutaan rohkaista ihmisiä elämään kristittyinä.”

Saarna on jumalanpalveluksen vapaamuotoisin osa, jossa pappi saa sanoa sanottavansa parhaan taitonsa mukaan.  Kiellettyjä aiheita ei ole, kunhan pysytään normaalin sananvapauden rajoissa.

Kuulijakunta pitää ottaa huomioon. Perhe- ja rippikirkoissa saarnataan toisella otteella kuin vanhusten kirkkopyhinä.

”Kuulijoissa on myös aina niitä, joilla on isoja ongelmia ja niitä, jotka surevat.”

Suurissa kaupunkiseurakunnissa papin on mahdotonta tuntea kaikkien elämäntilannetta. Hyvä on kuitenkin tuntea se elämänpiiri, josta seurakuntalaiset tulevat.

Koko elämänkirjo ei voi kuulua papin omaan elämänpiiriin. Siksi Marjasen mielestä on tärkeää lukea hyvää kirjallisuutta ja seurata kulttuuria siinä missä mediaakin.

Saarnan on kuitenkin otettava lähtökohtansa päivän evankeliumista. Muistakin lukukappaleista voi saarnata, mutta evankeliumia ei voi kokonaan sivuuttaa.

Päivän evankeliumit ja lukukappaleet, siis suoraan Raamatusta luettavat Vanhan ja Uuden testamentin tekstit, löytyvät puolestaan kirkkokäsikirjasta. Se on kirkolliskokouksen hyväksymä perinpohjaisen komiteatyöskentelyn tulos, monisatasivuinen opus. Jokainen pappi on sitoutunut sen ohjeisiin jo pappislupauksessaan.

Kirkkokäsikirja pitää sisällään kolme vuosikertaa eli kolmen kirkkovuoden tekstit. Niistä löytyy kristillisen julistuksen punainen lanka.

Kirkkovuosi on syntynyt vaiheittain, kun kristityt alkoivat kokoontua viikon ensimmäisenä päivänä rukoilemaan, murtamaan leipää ja muistelemaan Jeesusta. Kun kokoontumisiin liittyi ensin pääsiäinen, sitten vuosisatojen mittaan muita toistuvia suuria juhlia, sai kirkkovuosi muotonsa.

Saarnan aineksia ovat siis kolmen vuoden välein toistuva päivän teksti. Saarnaajan pitää olla selvillä tekstistä ja sen kontekstista, Raamatun ajan historiasta, kieleen ja käännöksiin liittyvistä vivahteista ja merkityksistä, tulkita tämä kaikki nykyajan ihmiselle ja ottaa huomioon päivänkohtainenkin ajankohtaisuus.

”Jos tällaista tekstien vaihtelua ei olisi, papithan saarnaisivat Raamatun lempikohdistaan kerta toisensa jälkeen.”


Kysymykseen vastasi Puijon seurakunnan kirkkoherra Jaana Marjanen.