Saako olla muikkuja?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Kannanotot

Saako olla muikkuja?

22.2.2017

Eija Tanninen-Komulainen

Olen miettinyt, kuinka tärkeä aihe uskonnollisuus on ollut kuvissa ja taideteoksissa koko ihmiskunnan historian ajan. Olemme aina tehneet kuvia ja rakentaneet rakennuksia uskonnollisten aiheiden käsittelemiseen ja kunnioitukseen.

Esihistoriallisena aikana vaeltava keräilijäihminen uskoi korkeampaan voimaan, taivaankappaleisiin tai äiti maahan. Siitä kertovat lukuisat eläin-, kasvi- ja ihmisaiheiset maalaukset luolien seinissä. Kuvilla on oletettavasti pyritty vaikuttamaan metsästysonneen, ravinnon saamiseen ja hedelmällisyyteen.

Kauan ennen ajanlaskumme alkua ihminen lopetti vaeltamisen ja asettui aloilleen. Rakennettiin kyliä, kaupunkeja ja tietysti uskonnollisia rakennuksia, temppeleitä. Faarao Ekhnaton rakennutti temppeleitä auringolle. Hänen taiteilijansa tekivät temppeleiden seiniin kuvia auringosta elämän antajana. Faarao Ekhnatonin aurinkolaulussa sanotaan: ”Sinä olet aurinko ja sidot kaikki rakkauteesi. Sinä olet kaukana, mutta säteesi ovat maan päällä. Ihmisten luoja lepää taivaanrannalla”.

Erikoinen aika uskonnollisen kuvan kannalta oli noin 1000 vuotta jKr. Silloisessa Rooman valtakunnan itäisessä pääkaupungissa Konstantinopolissa käytiin kiivasta väittelyä siitä, saako ikoneja kuljettaa mukanaan ja saavatko maalliset henkilöt kuvata pyhiä henkilöitä. Kiista kärjistyi tuolloin siihen, että lännen ja idän kirkot erkaantuivat toisistaan. Saako nykyään pyhistä tehdä kuvia? Toisten mielestä saa ja toisten mielestä ei. Sama kiista jatkuu.

Renessanssin aikana merkittävä aihe maalauksissa oli Neitsyt Marian ilmestys. Siinä enkeli Gabriel saapuu valkoinen liljanoksa kädessään neitsyt Marian luokse ja ilmoittaa, että tämä tulee synnyttämään Vapahtajan. Jokaisen itseään kunnioittavan renessanssitaiteilijan täytyi maalata aiheesta taulu.

Myös nykytaiteessa käsitellään uskonnollisia teemoja. Muutamia vuosia sitten ANTI-festivaalilla performanssitaiteilija tutki aihetta Kuopion kalahallissa Kallaveden muikuilla. Taiteilija oli jakanut muikut useaan samanlaiseen astiaan ja laittanut jokaiselle muikkulaatikolle nimikyltit: ortodoksimuikkuja, luterilaisia muikkuja, muslimimuikkuja ja katolilaisia muikkuja. Asiakkaiden täytyi päättää, minkä uskoisia kaloja ostaisi. Toki kaikki olivat niitä samoja, hyviä Kallaveden muikkuja.

Tämä pätee myös meihin ihmisiin. Olemme kaikki samanlaisia, Luojan luomia ihmisiä, mutta meillä jokaisella on vähän erilainen kyltti.