Kriisitöntä elämää ei ole
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Kriisitöntä elämää ei ole

28.12.2016

Teksti ja kuva: Hanna Valkonen

 

Jokaisen elämään kuuluu kriisejä. Kriisi merkitsee yhtä aikaa sekä uhkaa että mahdollisuutta.

"Olen töpeksinyt ja touhottanut niin paljon, mutta siitä huolimatta Taivaan Isä on pitänyt minusta huolta”, sanoo karttulalainen Hilkka Ruppa nauraen.

Kriisitöntä ei hänenkään elämä ole ollut. Monta surua, pelkoa ja epäonnistumista on koettu. Kaikesta on sitkeä nainen selvinnyt.

Turvattomuutta ja tarrautumista

Hilkka Ruppa kertoo kokeneensa lapsena turvattomuutta. Äidin ja isän sairastelut ja poissaolot aiheuttivat pelkoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pieni tyttö oli paljon yksin.

Ensimmäisen avioliiton hän solmi 18-vuotiaana. Kaksi avioliittoa päättyi eroon.

”Jälkikäteen ajateltuna menin avioliitoihin avuttomana ja turvattomana. Hain ihmisestä väärällä tavalla turvaa. En halunnut ottaa vastuuta. Pelkäsin, tarrauduin kiinni.”

Avioerot olivat raskaita.

”Eniten ajattelin lapsia, miten he selviytyvät. Ymmärrän, että avioeroissa on aina kaksi osapuolta. Paras olisi, jos pari pystyisi keskustelemaan ja olemaan toiselle osapuolelle rehellinen. Ja ennen kaikkea rehellinen Jumalan edessä.”

Sitten vastaan tuli Ilkka.

”Hän näki minussa ihmisen, joka oli turvaton. Hänen rinnallaan olen saanut kasvaa. Olen oppinut ottamaan vastuuta omasta elämästäni, luottamaan itseeni”, Hilkka Ruppa kertoo.

Vaikeuksista selvitään

”En olisi jaksanut ilman Jeesusta ja uskoa. Se on ollut koko ajan perusturva turvattomalle. Uskoni on arkista, ja seurakunnasta on aina saanut apua ja tukea. Yhteisöllisyydessä on ollut turvallista elää.”

”Ja Jumala on lähettänyt ihmisiä kuin enkeleitä auttamaan, kun on ollut tarve.”

Lapsilleen Ruppa on halunnut jakaa tärkeimmän ohjeensa: että vaikeuksista aina selvitään, Jumalan avulla. Yksin ei tarvitse jaksaa ja kestää.

”Olen pohtinut, että joskus Jumala voi käyttää kriisejä kutsuessaan ihmistä luokseen. Haluan rohkaista jokaista, että kaiken pimeänkin keskellä on valoa. Ja on pohja.”

”Vaikka ollaan välillä oman tahdon polulla, ei siltikään Jumalan käsi meistä irtoa. Saamme anteeksi virheemme ja puutteemme. Kun arvostelemme toisia ja näemme syntiä, pitäisi kuitenkin aina muistaa, että Jumala ei hylkää. Kunpa emme tuomitsisi toisia, vaan lähestyisimme ja kysyisimme, että voinko olla avuksi.”

Monista säikeistä kasattu

Ruppa pohtii, että Jumala on kasvattanut rennompaan elämään. Elämä ei olekaan pelkkää suorittamista.

”Olen huomannut, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Elämä on paljon armollisempaa kuin olin kuvitellut.”

”Olen vihdoin ymmärtänyt, että olen Taivaan Isälle hirvittävän tärkeä. Aina voi sanoa: Tuli mutka matkaan, auta Isä minua.”

Vasta viime aikoina Hilkka Ruppa, mummo, äiti, vaimo ja tytär, on alkanut kyselemään, kuka ja millainen hän on.

”Haluan löytää itsestäni Hilkkaa, jollaiseksi Jumala on minut tarkoittanut. Uusia puolia ja ulottuvuuksia. Me olemme niin monesta säikeistä kasattuja, ihmeitä.”

 


Muutoksia ja mahdollisuuksia

Kohtaamme jokainen elämän luonnolliseen kulkuun liittyviä tilanteita ja kriisejä. Esimerkiksi murrosikä, naimisiinmeno, isäksi tai äidiksi tuleminen ovat kaikki henkisiä haasteita, jotka voivat saada aikaan kasvukriisin. Tai sitten kyseessä on traumaattinen tilanne, jollaista kukaan ei tahdo, mutta joita ihmisille kuitenkin tapahtuu. Esimerkiksi läheisen ihmisen menettäminen, avioero tai sairastuminen.

Elämää kriisien keskellä

Voimme puhua terveestä, elämää ja kasvua palvelevasta kriisistä. Kasvavan ihmisen elämä on oikeastaan koko ajan kriisistä toiseen etenemistä. Vaikkakin usein näkee ihmisten suhtautuvan elämään ikään kuin kriisi olisi vain jonkinlainen odotustila, ei vielä ihan oikeaa elämää. Tosiasiassa tällaista kriisitöntä elämää ei ehkä olekaan. Pikemminkin tosielämä toteutuu juuri näiden krii­sien keskellä.

Niillä on jopa oma tehtävänsä. Kriisi merkitsee yhtä aikaa sekä uhkaa että mahdollisuutta. Elämänkaaren eri vaiheissa se tarkoittaa, että jonkin vaiheen muodostama haaste sisältää usein sekä vakavaa masennusta aiheuttavaa tuskaa että merkittävän mahdollisuuden kasvuun ja kypsymiseen.

Myötäelävä tuki

Masennusta onkin osuvasti kuvattu harjoituskuolemaksi. Tällaisessa tilanteessa se on tavallaan kuolemaa edelliselle vaiheelle, jotta voitaisiin nousta uuteen.

Elämänkaaren vaiheisiin liittyvä masennus on jossain määrin ennakoitavissa. Traumatilanteet tulevat äkkiä ja arvaamatta. Tällaisessa tilanteessa on syytä välttää sanomasta: ”Tämä on vain sinun parhaaksesi, jotta kasvaisit ihmisenä”.

On hyvä muistaa, että akuutissa kriisissä oleva ihminen tarvitsee ennen kaikkea ymmärtävää, myötäelävää tukea. Hän ei kaipaa vaikeuksiensa mitätöintiä. Kysymyksessä saattaa olla niin vakava kokemus, ettei asianomainen sillä hetkellä näe siinä mitään hyvää, vaikka siihen Jumalan näkökulmasta katsoen sellaista liittyisikin.

Kärsivällinen rakkaus

Masentuneita ja ahdistuneita ihmisiä yhdistävä piirre on usein yksinäisyys. Hädässä oleva kokee ehkä turvattomuutta ja avuttomuutta. Tällöin hän tarvitsisi mitä suurimmassa määrin kokemusta ehdottomasta ja aidosta välittämisestä. Yksi Raamatun suuntaviitta on se, että siellä ei odoteta masentuneen tai ahdistuneen ihmisen kykenevän nostamaan itse itseään tuosta tilasta. Meitä rohkaistaan opettelemaan toisen tukemista.

Vierellä kulkijalta vaaditaan kärsivällisyyttä. Me luonnollisesti toivoisimme, että kaikki paraneminen tapahtuisi nopeasti, koska silloin me itsekin pääsisimme helpommalla. Mutta sisin parantuu usein pitkässä ja kokonaisvaltaisessa prosessissa.

Kriisissä oleva tarvitsee rakkautta. Sitä, että hänet hyväksytään ja hänen vierellään pysytään.

Lähde: Petri Välimäki: Särkyneen toivo