Millaisen joulumuiston haluaisit jakaa?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Millaisen joulumuiston haluaisit jakaa?

30.11.2016

Teksti ja kuvat: Hanna Valkonen ja Mirka Karhunen

Tuomas Jukarainen:

”Mieleeni tulee joulu, jolloin olin saman ikäinen kuin poikani Luukas on nyt, noin 8-vuotias. Kotikylällämme oli ränsistynyt talo, jossa eleli alkoholisoitunut mies. Äitini keksi, että viedään hänelle jouluinen hedelmäkori. Niinpä koputimme miehen talon ovelle ja ojensimme korin. Muistan sen hetken, kun mies häkeltyneenä taisi tirauttaa muutamaan kyyneleen ja kiitti lahjasta.

Pikkupoikana olin ihmeissäni, miten pienellä asialla voimme tuoda iloa toiselle. Se kosketti, ja muistan sen joulun aina. Nyt aikuisena ja yrittäjänä annan itselleni luvan levätä ja laittaa puhelimen kiinni jouluna. Se on rauhoittumisen aikaa.”
 

Ritva Havo:

”Olin nuorena ihan samanlainen jouluhöpsö kuin nyt kaksi tytärtäni. Jo marraskuussa laitoin huoneeni seinälle joulusukan ja jouluisen seinävaatteen. Ne toivat joulun tunnelmaa, ja lapsena juhlan odottaminen kuului oleellisesti asiaan. Lumi oli myös tärkeä elementti. Jos lunta ei ollut jouluna, kaikki oli pilalla.

Olen laittanut myös isäni ja veljeni takaisin metsään, kun heidän tuomansa joulukuusi ei ollut minun mielestäni tarpeeksi täydellinen. Jouluna perheemme luokse saapuivat serkut, joita odotin kovasti. Läheisten seurassa yhdessäolo kruunasi joulun vieton.”
 

Kaisla Karjalainen ja Nuusku:

”Yksi hauska muisto on joululta 2012, kun Nuusku tuli meille. Olimme matkalla mummolaan Nilsiään, ja haimme Nuuskun mukaamme sen kasvattajalta Siilinjärveltä. Koiramme Tassu oli yksinäinen, joten Nuusku, joka on rodultaan havannankoira, tuli sen kaveriksi. Mummo ja ukki olivat yllättyneitä, kun tulimme joulun viettoon Nuusku mukanamme.

Käärimme koiran ympärille kaulahuivin, koska silloin oli tosi kylmää. Tykkään leikkiä Nuuskun kanssa Ja se laulaa, kun soitan pianolla kissanpolkkaa. Se myös etsii pieniä juustopaloja, kun piilotan niitä kotona.”
 

Inkeri Rissanen:

”Lapsena meillä oli äitini tekemä joulumatto, joka tuotiin jouluaattona tuvan lattialle. Se oli niin iso, että se täytti melkein koko tuvan lattian. Silloin tuntui, että nyt tuli joulu. Kun vanhempani kuolivat, joulumatto oli ullakolla sanomalehtiin käärittynä lähes kaksikymmentä vuotta.

Kun rakensimme mökin seitsemän vuotta sitten, otimme maton kääreestä ja laitoimme sen mökin lattialle. Vaikka matolla on ikää yli 80 vuotta, on se edelleen kuin vastakudottu. Minulle tämä matto tuo joulun, koska siihen liittyy paljon lapsuuden muistoja.”