Lähimmäistä kaivataan
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Lähimmäistä kaivataan

28.9.2016

Teksti: Tuula Makkonen, Kallaveden seurakunnan diakonissa

 

Yhteiskunnassamme on meneillään monenlaisia muutoksia, joista yksi on ikärakennemuutos. Se näkyy erityisesti pienillä paikkakunnilla, kun nuoret ovat lähteneet työn ja opiskelun perässä pois ja varttunut väki jää jäljelle.

Kuntaliitosten myötä pieniltä paikkakunnilta keskitetään toimintoja ja palveluja isompiin keskuksiin. Samalla tavoitteena on, että varttuneet asuisivat mahdollisimman pitkään kotonaan, mikä on myös monen oma toive. Se tuo haasteita varsinkin harvaan asutuilla alueilla.

Seurakunnan diakoniatyöhön on aina kuulunut varttuneiden huomioiminen. Karttulan alue on saanut kokea myös näitä yhteiskunnallisia muutoksia ja seurakuntana olemme halunneet olla varttuneiden rinnalla tässä muutoksessa.

Monet ikääntyneistä kokevat yksinäisyyttä. Sitä lieventämään on järjestetty kokoontumisia, kuten Ystävänkammari ja Airakselan varttuneen väen kerho, joka kiertää kodeissa. Järjestämme muutamia retkiä vuosittain ja kutsumme kirkonmenoihin, kuten yhteisille syntymäpäiville tai varttuneiden kirkkopyhään.

Loppukesän tempauksena on ollut vierailu varttuneiden luona kodeissa. Keväällä saimme kolehtituloja Karttulan alueen varttuneiden hyväksi ja hankimme tuloilla kahvittelutarvikkeita. Martat leipoivat talkootyönä pullia ja vapaaehtoisten kanssa olemme vierailleet kodeissa vaihtaen kuulumisia kahvikupposen äärellä. Olemme halunneet huomioida myös eri kylillä asuvia ikäihmisiä. Palaute on ollut jo tähän mennessä erittäin hyvää.

Tällaiselle toiminnalle olisi edelleen tarvetta, sillä kaikki eivät pääse kotoaan ilman apua tai kaikkina päivinä vointi ei ole niin hyvä, että olisi voimia lähteä. Monille on helpompi olla kotona ja ottaa vastaan siellä. Yksi vierailukerta ei riitä, vaan toiminnassa kaivataan säännöllisyyttä. Soittokin auttaa, mutta kasvotusten oleminen on konkreettisempaa ja tulee tunne, että toinen on oikeasti läsnä. Kotipalvelu käy monen luona, mutta heillä ei ole resursseja jäädä juttelemaan ja viettämään aikaa vanhusten kanssa.

Haluankin haastaa seurakuntalaisia ja eri järjestöjä huomioimaan iäkkäitä naapureitaan ja tuttaviaan. Vapaaehtoisille on kysyntää lähimmäispalvelussa.