Suomalainen Valittu kansako pelastaa maapallon?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kannanotot

Suomalainen Valittu kansako pelastaa maapallon?

27.11.2019

Teksti: Seppo Kononen

Kuva: Tuija Hyttinen

Elettiin marraskuun alkua, kun kuudelta herättyäni maata rötkötin vielä puoliunisena sohvalla aamutelevisiota kuunnellen ja väliin katsellenkin. Ylen metereologin Kerttu Kotakorven esittelemä kuvallinen yhteenveto säätilan kehittymisestä lokakuussa niin meillä Suomessa kuin koko maapallollakin herätti ja karisti unet silmistä. Ja miksi? Siksi, että samaan aikaan kuin muu maailma helotti punaisena kuun aikana tapahtuneen ilmakehän lämpenemisen seurauksena, pieni Suomi erottui tuon punaisen ilmamassan keskeltä pienenä sinisenä aukkona, koska muista poiketen meillä lokakuun keskilämpötila oli jäänyt keskimääräistä alhaisemmaksi.

Aika erikoinen juttu... Miten Suomi oli kyennyt välttymään vääjäämättömäksi kuvatulta ja ihmiskunnan tulevaisuuden vaarantavalta lämpenemiseltä. Oliko Antti Rinteen punavihreä hallitus kyennyt kaikista epäilyistä huolimatta rajoittamaan päästöjä niin, että Suomen päälle on alkanut muodostua kirkkaan sinisenä loistava aukko savusumuista syntyneeseen pilviverhoon? Vai oliko kyse pelkästä hetkellisestä luonnonoikusta, joka ei ole ihmisten hallittavissa?

No, jääköön tämän pohdinta pieneksi hetkelliseksi huvitukseksi. Muutama tovi eteenpäin, ja Kerttu Kotakorpi pääsee esittelemään marraskuun lukemia. Pahoin pelkään, että tuo raikas sininen aukko Suomen yltä on siihen mennessä umpeutunut ja pääsemme jatkamaan hetkeksi keskeytynyttä murehtimista maailmantilasta.

Tämän murehtimisen me suomalaiset osaamme. Vuosikymmeniä jatkunutta julkista keskustelua seuratessa on tullut tunne, että tämän päivän maailmassa me olemme se valittu kansa, jonka tehtävänä on olla mallioppilas joka suhteessa ja pelastaa sen myötä ihmiskunta kaikelta pahalta.

Maapallon väestöstä meitä on alle promillen, ei yhtäkään tuhannesta, mutta antiikin tarujen Atlaksen tai Herakleen tavoin kannattelemme harteillamme koko palloa, ettei se putoaisi ja tuhoutuisi pirstaleiksi. Edes ruokapöydässä emme pääse enää rentoutumaan, kun maailman kohtalon sanotaan olevan kiinni jokaisesta suupalasta, jonka suuhumme pistämme.

Eikä riitä, että olisimme ihailtuja esikuvia elintavoiltamme ja tuotantokoneistoltamme, vaan yhtä lailla meidän pitäisi olla parhaita kaikilla mahdollisilla elämänalueilla: koulutuksessa, kulttuurin moninaisilla osa-alueilla puhumattakaan urheilussa.

Terve sielu terveessä ruumiissa! Erikoinen sattumus on ollut siihen katsoen, että tämän alkutalven Dohan MM-kisoista ovat mitali kaulassa palanneet kotiin vain vammaisurheilijat kaikkien terveitten epäonnistuessa enemmän tai vähemmän.

Miksi meistä on tullut tällainen valittu kansa, jollaisen roolin olemme nyt itsellemme ottaneet? 

Kai se johtuu meidän historiastamme ja sen myötä syntyneistä kansallisista traumoista. Seitsemän vuosisataa osana Ruotsin kuningaskuntaa loi alemmuudentunteen, joka pani meidät teeskentelemään naapureitten edessä turhankin isoa. Venäjän vuosisataisesta alamaisuudesta tai idän uhasta itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä selvisimme vain asettautumalla Davidiksi Goljatia vastaan. Sodan oloissa se auttoi, mutta onko meidän pörhisteltävä jatkuvasti isompiemme edessä edelleen päivästä toiseen myös nyt rauhan oloissa.

Onneksi parhaimmillakin mallioppilailla on omat heikot hetkensä. Maalaisena seuraan erityisesti oikein käyttäytyvien pääkaupunkilaisten elämänohjeita. Maito on pahasta, mutta miedot huumeet hyvästä. Lentää ei saa, mutta Helsinki-Vantaan lentokenttä pitää ehdottomasti laajentaa Kiinasta tulevien matkustajavirtojen vuoksi.

Pysy tässä jumalisena! 
Pakkohan se on yrittää.