Estherin suuri unelma
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Estherin suuri unelma

27.11.2019

Teksti: Katja Hedberg

Kuvat: Katja Hedberg ja Jukka Gröndahl

Kuopiolaisten rahoittama alakoulu konfliktien repimässä Bunian kaupungissa Kongossa on toiminut kymmenen vuotta. Koulu on tuonut toivoa toivottomuuden tilalle ja muuttanut tuhansien lasten elämän. Myös 15-vuotias Esther Mawe Birungi voi haaveilla paremmasta huomisesta.

Yli tuhat lasta kirmaa alakoulun pihassa, ja meteli on sen mukainen. Mutta kun rehtori Beatrice Love Tsosi komentaa, äänekäs lapsilauma rauhoittuu ällistyttävän nopeasti tikkusuoriin riveihin.

Ollaan Kongon demokraattisen tasavallan itäisessä kolkassa Bunian
kaupungissa. Täällä, Ndibakoun lähiön omassa koulussa, on syytä juhlaan. Nyamukaun alakoulu on toiminut vuosikymmenen, ja siksi uusi lukuvuosi alkaa lasten raikuvalla laululla ja runoesityksillä.

Koko tienoon ylpeyden aiheeksi noussut alakoulu todistaa, että joskus iso muutos voi alkaa yhdestä, ilmaan heitetystä villistä ajatuksesta. Ajatus syntyi Kuopiossa, jossa päätettiin kerätä rahaa niin paljon, että se riittäisi koulun rakentamiseen jossakin kehittyvässä maassa.

Ajatus sai siivet, lähti lentoon, kantoi kauas. Ja muuttui todeksi.
Nyamukaun alakoulu on muuttanut satojen perheiden arjen ja tuhansien lasten elämän. Pojille oma koulu toi vaihtoehdon sissiryhmään liittymiselle. Tytöt saavat opintien myötä näkymän parempaan huomiseen.

Yksi heistä on viisitoistavuotias Esther Mawe Birungi.

Isät vartioivat koulua joka yö

On kiintoisaa, miten apu kantoi Kuopiosta 7000 kilometrin päähän pahamaineiseen Itä-Kongoon ja verisen lähihistorian omaavaan Bunian kaupunkiin.

Se villi ajatus syntyi Kuopiossa vuonna 2007, kun Kuopion evankelisluterilainen seurakuntayhtymä kutsui ihmisiä ideoimaan avustuskohdetta yhteisvastuukeräykseen. Ideointiin osallistunut emeritusprofessori Matti Jantunen haastoi muita isoon hankkeeseen:

”Miksemme rahoittaisi koulua johonkin kehittyvään maahan?”

Kuopiolaiset innostuivat, ja rahan kerääminen alkoi. Yritykset haastoivat toisiaan, lipas kiersi torilla, äidit ja isät lähtivät mukaan, moni lapsikin antoi viikkorahansa. Pottiin tuli 40 000 euroa, kumppaniksi tullut Kirkon Ulkomaanapu antoi 20 000 euroa – ja rakentaminen Ulkomaanavun valitsemassa paikassa, Bunian kaupungissa, alkoi.

Syyskuussa 2009 Ndibakoun lähiössä vietettiin Nyamukaun alakoulun liikuttavaa vihkiäisjuhlaa. Koulu nousi tienoolle, jossa tiet ovat kuoppaa kuopan perää ja kodit heinäkattoisia savitaloja. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä.

Mutta että lähikoulu! Tiilistä rakennettu, peltikatto, ikkunatkin lasia. 

”Alueemme jalokivi”, vanhemmat kuvaavat koulua, jonka kulmalla vartiokopissa isät vuorottelevat öisin valvomassa, ettei tärkeää rakennusta kukaan tuhoa.

Sisällä koulua pitää muun muassa 67-vuotias Anastasie Mandrosi Vive, koulun toiseksi vanhin opettaja. Hänen luokassaan on 110 ekaluokkalaista lasta. Koulun takapihalla ovat vessat, joita käyttävät alakoulun ja yläkoulun kaikki lapset. Osa vessoista on suljettu, koska ne ovat täyttyneet. Osa vessoista on varattu vain tyttöjen käyttöön, ja tämä on tytöille koulunkäynnin kannalta erittäin tärkeä asia.

Utelias tyttö rikkinäisessä mekossaan

Vuosi vihkiäisten jälkeen kuopiolaisten uusi keräys tuotti uutta hyvää: ekaluokkalaiset saivat repun vihkoineen, kynineen ja koulupukuineen.

Sana kiiri: koulu rakennettiin alun perin 500 lapselle, ja nyt yksin ensimmäiselle luokalle ilmoittautui 200 lasta. Joukossa oli Esther Mawe Birungi, joka lennähti koulun pihaan risaisessa oranssissa mekossaan. Tytöllä oli kenkä vain toisessa jalassaan.

Kasvot säteilivät iloa, kun tyttö puristi sylissään vaaleanpunaista reppua. 
”Minulle? Ikiomaksi?”

Estheristä kasvoi utelias, tiedonjanoinen koululainen, joka viihtyi erityisesti historian tunneilla.

”On tärkeää, että meille kerrotaan maamme menneisyydestä. Kuinka muuten olisin saanut tietää Patrice Lumumbasta”, hän aprikoi kahdentoista ikäisenä viitosluokkalaisena.

Jos oli Lumumballa, Belgian siirtovallasta itsenäistyneen Kongon ensimmäisellä pääministerillä unelma, sellainen on myös Estherillä. Nyt hän käy kahdeksatta luokkaa ja on perheensä yhdeksästä lapsesta ainoana käymässä yläkoulun loppuun.

”Aion jatkaa lukioon ja sen jälkeen yliopistoon opiskelemaan oikeustieteitä. Haluan oppia kaiken ihmisoikeuksista”, hän kertoi osallistuessaan Nyamukaun alakoulun kymmenvuotisjuhlaan.

Koulutus on tie kohti rauhaa

Alakoulun päättökokeissa Esther Mawe Birungi sai keskiarvoa paremman tuloksen – 68 prosenttia vastauksista oikein. Hän on jo nyt käynyt seuraamassa oikeudenkäyntejä Bunian käräjäoikeudessa.

”Mikä ajaa kongolaiset raakalaismaisiin tekoihin, ryöstöihin, pahoinpitelyihin ja raiskauksiin? Miksi uhri jää usein ilman oikeutta”, hän pohtii.

Kun vierailee Estherin kotona, oivaltaa, mistä kiinnostus historiaan ja ihmisoikeuksiin kumpuaa.

Iturin maakunnassa ja sen pääkaupungissa Buniassa riehui vuonna 2002 lähes kansanmurhaksi laajentunut, 60 000 uhria vaatinut etninen konflikti. Sota päättyi, kun Euroopan Unioni toteutti ensimmäisen sotilasoperaationsa YK:n pyynnöstä juuri Bunian kaupungissa ja sai tilanteen rauhoittumaan kesällä 2003.

Heimosodan ensimmäisiä uhreja oli Estherin isoäiti isän puolelta. Ei ihme, että perheessä pohditaan sodan syitä ja vaikutuksia.

”Olen opettanut lapsilleni, ettei kostosta kasva hyvä hedelmä”, isä Norbert Lodja sanoo. Hän puhuu mielellään koulutuksen tärkeydestä ja on silminnähden ylpeä tyttärensä koulumenestyksestä.

”Mitä teemme nuorilla, jotka eivät hanki sivistystä? Jokainen osaa tarttua aseeseen, mutta se ei tuo Kongoon rauhaa”, hän sanoo.

Isä itse osaa alakoulun käyneenä lukea ja kirjoittaa. Estherin äiti Henriette Kaswera kävi koulua vuoden, eivätkä lukeminen ja kirjoittaminen suju.

Toivo on sitkeissä naisissa

Esther Mawe Birungin tie yliopistoon on kiinni rahasta. Vanhemmat viljelevät neljällä vuokrapellolla tomaattia, papuja ja kassavaa.
”Ansaitsemme vuodessa noin 200 dollaria. Se on vähän, ja siksi osa lapsistamme on joutunut lopettamaan koulun lyhyeen”, isä Norbert Lodja sanoo.

Bunian yliopiston vuosimaksu on 350 dollaria. Summan kuultuaan Esther peittää käsillään kasvonsa.

”Vuokraamme lisää peltoja”, isä rauhoittaa.

”Sukulaisistamme kolme on opiskellut yliopistossa. Esther olisi neljäs, ensimmäinen tyttö”, isä sanoo ja katsoo tytärtään ylpeänä.

Esther kulkee unelmineen omaa polkuaan. 
Täällä tytöt menevät varhain naimisiin ja tulevat usein äidiksi teini-ikäisinä.

Nobelin rauhanpalkinnon viime vuonna saanut kongolaislääkäri Dennis Mukwege sanoi johtamassaan sairaalassa muutama vuosi sitten, ettei Kongon tulevaisuus ole timanteissa tai muissakaan maan valtavissa luonnonrikkauksissa. Toivo on hänen mukaansa sitkeissä naisissa, jotka ahkeroivat ja ponnistelevat väsymättä, vaikka Itä-Kongon lukuisat sissiryhmät tekevät kyliin raakoja hyökkäyksiä ja pitävät kohteinaan usein juuri naisia.

Esther on pian valmis liittymään sisukkaiden naisten joukkoon, puolustamaan ihmisoikeuksia, pitämään toivoa yllä.

 

 


Koulussa on jo 1816 oppilasta

  • Kuopiolaisten rahoittama Nyamukaun kuusiluokkainen alakoulu avattiin Bunian kaupungissa Kongon demokraattisessa tasavallassa vuonna 2009.
  • Uuden keräyksen myötä koulun ekaluokkalaiset saivat repun, kyniä, vihkoja ja koulupuvun vuonna 2010.
  • Savonia-ammattikorkeakoulun opiskelijaryhmä keräsi 8 000 euroa, jolla kouluun rakennettiin lisäluokka vuonna 2011. Kuopion Lyseon IB-lukiolaisetkin järjestivät hyväntekeväisyystapahtumia – kouluun saatiin ensimmäiset oppikirjat.
  • Koulu rakennettiin 500 oppilaalle. Nyt koulussa on jo 1816 lasta. Määrä selittyy vuoden alussa valtaan nousseen uuden presidentin Félix Tshisekedin päätöksellä, jonka mukaan kaikki lapset ovat tästä syksystä lähtien päässeet ala- ja yläkouluun ilman koulumaksua. Vain koulupuku pitää hankkia itse.
  • Oppilaista 65 prosenttia on tyttöjä. Luku lienee kongolaisittain ainutlaatuinen.
  • Koulussa työskentelee rehtori ja 14 opettajaa. Heistä yksitoista on naisia.
  • Rehtorin ja opettajien palkka on 100 dollaria eli noin 90 euroa kuukaudessa.
  • Opetusta annetaan koulussa kahdessa vuorossa aamusta iltaan, niin pitkään kuin valoa riittää. Lähes joka luokassa on yli 100 oppilasta.
  • Koulun vanhin opettaja on 71-vuotias. Kongossa ei ole eläkejärjestelmää.
  • Koulun yksi tärkeä tehtävä on toteuttaa rauhankasvatusta. Opettajat laittavat luokassa vierekkäin istumaan lapset eri heimoista, jotta he oppivat yhteistyöhön pienestä pitäen.
  • Ensimmäisellä luokalla opetus annetaan swahilin kielellä. Sen jälkeen opetuskielenä on maan virallinen kieli ranska.
  • Nyamukaun alakoulu on hyvässä maineessa. Paikallisen parlamentin jäsenet kävivät tutustumassa kouluun ja päättivät sen jälkeen rakentaa alakouluun viereen yläkoulun. Siellä on nyt 473 oppilasta, joista 179 on tyttöjä.
  • Arviolta 75 prosenttia bunialaisista kouluikäisistä lapsista ja nuorista käy koulua.
  • Bunian kaupungissa on arviolta noin miljoona asukasta. Määrä on nopeasti kasvanut, sillä kaupunkiin on tullut paljon eri puolilta Itä-Kongoa heimosotia paenneita maan sisäisiä pakolaisia.
  • Heimosotien lisäksi aluetta on koetellut ebolaepidemia, joka puhkesi Itä-Kongossa epidemiaksi elokuussa 2018. WHO:n mukaan tappava verenvuototauti on vaatinut alueella yli kaksituhatta uhria.
  • Vain kaupungin keskustan alueella on sähköverkostoa, sähkön tulossa on tavallisesti useita katkoksia. Viemäriverkostoa ei ole koko kaupungissa.
  • Bunialaisnainen synnyttää keskimäärin seitsemän lasta.
  • Kongon demokraattisessa tasavallassa on arviolta 80 miljoonaa asukasta. Maa on yli seitsemän kertaa Suomen kokoinen. Maan yhteiskunnallisesta tilanteesta kertoo, että siellä on päällystettyjä teitä noin 5 000 kilometriä, Suomessa vastaavaluku on 51 000 kilometriä.