Kaiken se kestää
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Kaiken se kestää

27.3.2019

Teksti: Heli Haring

Kuva: Tuija Hyttinen

Evankelista Eliina Heinonen kokee, että hänen työnsä on nyt tehty. 
Tuskaa, rakkautta ja armoa täynnä ollut elämä on pistettä vaille valmis.

Viime uudenvuoden aatto. Lääkärin lausunto: parantumaton imusolmukesyöpä. Elinaikaa ilman hoitoja muutama viikko, hoitojen kanssa muutamia kuukausia.

”Tämä on nyt sitten tässä. Työni on tehty eikä minulta jää mitään kesken”, Eliina Heinonen toteaa tyynesti maaliskuisena iltapäivänä kotinsa kahvipöydän ääressä.

”Tiedän, että sairauteni on osa Jumalan suunnitelmaa. Siksi minulla ei ole tarvetta kapinoida sitä vastaan.”

Eliinalla on äärimmäisen vahva luottamus siihen, että Jumala tietää parhaiten – vaikka ihmisestä ei aina siltä tuntuisikaan.

Taiston matkaan

Jumalan parempaan tietämykseen Eliina luotti aikoinaan myös puolisoa valitessaan. Pelkäksi vappuheilaksi alun perin tarkoitettu Taisto ”Tasi” Heinonen otti ja kosi Eliinaa heti ensimmäisenä iltana tansseista lähtiessä.

”Tuumasin vain, että tule kosimaan uudestaan, kun olet selvin päin. No, Tasihan ilmestyi viisi päivää myöhemmin oven taakse peräämään vastausta aiemmin esittämäänsä kysymykseen”, Eliina nauraa.

”Minulla oli siinä vähän kiperät paikat, kun olin ihastunut erääseen toiseen mieheen, joka myös oli kosinut minua. Tasiin taas en ollut ihastunut lainkaan!”

Mutta Tasillapa oli ratkaisu molempiin ongelmiin.

”Hän sanoi, että joskus vielä rakastuisin häneen. Ja tälle toiselle miehelle voisin lähettää kirjeen, jossa kieltäytyisin kosinnasta.”

Ennen lopullista vastausta Eliina päätti vielä kysäistä Jumalan mielipidettä avioliitosta.

”En silloin ollut vielä tullut uskoon, mutta minulla oli lapsesta asti kuitenkin ollut turvallinen suhde Taivaan Isään. Tunsin vahvasti, että hän tahtoi Tasin ja minun avioituvan.”

Juksasiko Jumala?

Vuoden päästä pariskunta meni naimisiin ja yhteinen koti perustettiin Poriin. Kihlausaikana nuoret tapasivat toisiaan vain muutaman kerran, koska Eliina opiskeli Kuopiossa sairaanhoitajaksi ja Tasi puolestaan kävi Kauhavalla Ilmasotakoulua.

”Emmehän me käytännössä tunteneet toisiamme lainkaan! Olinkin aika järkyttynyt, kun Porissa paljastui, että Tasilla on melkoinen alkoholiongelma ja myös pelivelkoja.”  

Ylpeys esti Eliinaa puhumasta vaikeuksista kenellekään. Hän vaikeni vuosien ajan, sillä ongelmia todellakin riitti. Talousvaikeuksien ja viinan lisäksi suhdetta koetteli myös väkivalta. Ei ihme, että Eliina toisinaan mietti, että tällaisen miehenkö Jumala oli katsonut hänelle parhaaksi?
Toki avioliitto toi Eliinalle jotain hyvääkin, muun muassa kaksi ihanaa poikaa, Pekan ja Juhan.

”Juhalla olisi kaksosvelikin, mutta hän syntyi kuolleena.” 

Raskaudet olivat vaikeita ja molemmat pojat sairastelivat pieninä paljon. 

”Silti olin aluksi innoissani, kun tulin vielä kolmannen kerran raskaaksi. Vakavat terveysongelmat olisivat kuitenkin olleet vastassa raskauden edetessä ja Tasi pelkäsi jäävänsä yksin huolehtimaan lapsista. Päädyin aborttiin.”

Tuo päätös sysäsi liikkeelle prosessin, joka muutti perustavanlaatuisesti Eliinan elämän.

Syntilista täynnä

Abortin jälkeen Eliina oli varma, että nyt tuli tehtyä jotain sellaista, jota Jumala ei voi antaa anteeksi.

”Olin siihen mennessä rikkonut jo kaikkia muita käskyjä vastaan, mutta taposta minua ei voitu syyttää. Kunnes sitten tein senkin.”

”Häpeä sai minut juomaan. Yritin myös epätoivoisesti löytää yhteyttä Jumalaan.”

Jossain vaiheessa Eliina ajatteli, että jos hän pääsisi irti viinasta ja tupakasta, niin sitten Jumala varmasti hyväksyisi hänet. 

”Luettuani erään kirjan tajusin, että Jumalalle ei tarvitse esittää mitään, vaan hänen eteensä voi mennä sellaisena kuin on. Ymmärsin viimein, että Golgatan keskimmäisellä ristillä minunkin syntini on annettu anteeksi. Myös se aborttini.”

Saatuaan rauhan ja löydettyään Jumalan Eliina päätti omistaa elämänsä muiden auttamiselle evankelistana.

”Olen tarvinnut kaikki elämäni vastoinkäymiset ja tekemäni synnit voidakseni auttaa ihmisiä. En ole yhtään sen parempi ja puhtoisempi kuin kukaan muukaan.” 

”Tilaisuuksissa ihmiset ovat halunneet tulla avautumaan omista kipupisteistään, koska minä olen ihan samanlainen syntinen ja siksi minulle kuulemma uskaltaa puhua.” 

Jumala tiesi sittenkin

Eliinan uskoontulo oli Tasille iso kriisi. 

”Meillä ei ollut henkistä yhteyttä toisiimme kolmeen vuoteen. Rakastuin toiseen mieheen.”

Erään riidan yhteydessä Eliina tunnusti sivusuhteen ja jokin tulppa aukesi.

”Tasi kertoi rakastavansa minua silti. Juuri sen olin halunnutkin kuulla. Aloimme puhua auki kaikkia vaiettuja asioita. Voi sanoa, että siitä alkoi viimein todellinen avioliittomme – kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen.”

Vähitellen myös Tasi löysi yhteyden Jumalaan. Hän ryhtyi tukemaan Eliinan evankelistan työtä omalla hiljaisella tavallaan, muun muassa toimimalla vaimonsa kuskina tämän puhujamatkoilla.

”Ja sieltä hän yleisön joukosta minua aina niin lempeästi ja rakastavasti katselee”, Eliina hymyilee.

Pariskunnalla on nyt takanaan lähes 56 vuotta yhteistä avioliittoa.
”Jumala tiesi sittenkin, kuka minulle on se oikea mies. Maallisen taipaleeni päättyessä suren eniten Tasin jättämistä. Mutta kyllä hän sieltä perästä tulee.”