Järjetöntä menoa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Järjetöntä menoa

27.12.2018

Teksti: Heli Haring

Kuva: Tuija Hyttinen

Joulunpyhät alkavat olla taakse jäänyttä elämää ja on aika orientoitua arkeen. 

”Joulua vietettiin Vehmersalmen mökillä oman perheen ja vanhempien kanssa. Ohjelma oli hyvin perinteinen eli ruokaa, saunomista ja yhdessäoloa läheisten kesken”, Mika Sutinen kertoo. 

Lepopäivien jälkeen kalenteri alkaa taas täyttyä uuden vuoden työtehtävistä. Sutinen luopui lemmikkieläintarvikkeisiin erikoistuneen Musti ja Mirri -liikeketjun toimitusjohtajan tehtävästä viime vuonna ja on sen jälkeen toiminut pääsääntöisesti hallitusammattilaisena. 

”Ammatillinen kunnianhimoni on tyydytetty ja nyt voin sparrata muita.”

Missä on järki?

Alkavan vuoden kynnyksellä Sutinen katsoo tulevaan hieman ristiriitaisin miettein.

”En itse harrasta uudenvuodenlupauksia, pikemminkin yritän miettiä ratkaisujani pitkin vuotta. Oma elämäni on kaikin puolin mallillaan, joten sen suhteen minulla ei ole suurempia odotuksia.”

Enemmän sen sijaan huolettaa maailmanmeno.

”Monilta osin asiat ovat paremmin kuin ennen, mutta poliittinen retoriikka on saanut huolestuttavia sävyjä. Ei sitä voi seurata kovin rauhallisin mielin”, Sutinen pohtii.

”Tuntuu, että maailmaa hallitaan koko ajan vain vähäisemmällä järjellä. Lisäksi ihmiset ovat yhä vähemmän kiinnostuneita faktoista ja tutkitusta tiedosta, mikä on minusta aika pelottavaa. Kaikenlaiset valemediat ja huuhaa lyövät yllättävän helposti läpi.” 

Sutisen mukaan monien ilmiöiden ympäriltä leikkautuu lähes kokonaan pois sivistynyt keskustelu, koska asiantuntijat eivät vihapuheiden pelossa enää uskalla osallistua siihen. Myös Sutinen on saanut oman osansa loanheitosta. 

”Kun taannoin pyrin tukemaan muutaman Kuopioon tulleen turvapaikanhakijan työllistymistä, jouduin erään julkaisun hampaisiin aika rajulla tavalla. Kyseinen lehti muun muassa julisti boikotin Mustia ja Mirriä vastaan.”

”Turvapaikanhakijat ovat täällä joka tapauksessa, joten eikö olisi kaikkien etu, että he myös tekisivät töitä?”

Moka on investointi

Sutinen on kirjoittanut yhdessä Mikko Kuitusen kanssa kirjan Mahtava moka, joka käsittelee epäonnistumista – ja siitä selviämistä.

”Kiteyttäisin niin, että yksittäiselle ihmiselle jokainen moka on tahaton investointi. Siitä kannattaa aina ottaa oppi talteen.”

Tämä pätee niin liike-elämässä kuin elämässä yleensäkin.

”Itse olen oppinut kaikkein eniten juuri virheistä. Jos asioita aina vain toistaa onnistuneen kaavan mukaisesti, ei tapahdu minkäänlaista kehitystä.”

Eräs oppimisen paikka Sutisella on ollut ensimmäisen avioliiton kariutuminen.

”Se tuntui sillä hetkellä totaaliselta epäonnistumiselta. Meni useita vuosia ennen kuin olin asian kanssa tasapainossa.”

”Mutta siitäkin viisastuin. Opin, että vaikeitakin päätöksiä pitää välillä tehdä, vaikka miten pahalta tuntuisi. Nyt ajattelen, että ero oli lopulta meille molemmille hyvä ratkaisu.”

Epäonnistuminen ja virheiden tekeminen ovat lähtökohtaisesti asioita, joita ihmiset yrittävät viimeiseen saakka vältellä.

”Sellaistakin viestiä on kuulunut, että kirjamme jotenkin ihannoisi mokaamista. No, ei se ihan niinkään ole. Mutta jos virheitä pelkää liikaa, ei uskalla koskaan yrittää mitään uutta.”

Ohjeet oikeasta ja väärästä

Onnistumisesta ja epäonnistumisesta puhuminen johtaa Sutisen pohtimaan myös kirkon asemaa.

”Se ei ole helppo nyky-yhteiskunnassa. Toisaalta kirkolla on tarve vaalia ydintä, mutta samalla yhteiskunnan paineet vetävät omaan suuntaansa.”

Sutinen vertaa kirkon roolia pakkoruotsiin.

”Kun ihminen vapauttaa itsensä pakosta, hän alkaakin ehkä vapaaehtoisesti hakeutua aiemmin pakkona kokemaansa asiaa kohti. Se on eräänlaista heiluriliikettä.”

Sutisella itsellään oli aikoinaan vaihe, jolloin hän halusi protestoida tiettyjä kirkon ratkaisuja vastaan. 

”Nykyään näen enemmän sen hyvän, mitä kirkko tekee. Sillä on valtava yhteiskunnallinen arvo.”

”Minulle kristinusko merkitsee ennen kaikkea moraalioppia. Se toimii esikuvana, antaa ohjeistuksen oikeasta ja väärästä.” 

Menestyksen hinta  

Sutinen on syntyperäinen kuopiolainen, Puijonlaakson poikia. Välillä elämä on heittänyt työn perässä aina Hongkongiin asti, mutta vuodesta 2002 lähtien pysyvämpi koti on ollut Kuopiossa.

”Koen olevani monellakin tapaa äärimmäisen onnekas. En silti voi sanoa, että olen saanut elämältä kaiken – ja vieläpä ilmaiseksi. Kaikesta joutuu maksamaan jonkinlaisen hinnan.”

”Olen saanut tehdä mielekästä työtä ja toteuttaa ammatillisia ambitioitani, mutta toisaalta se on vienyt aikaa perheeltä. Viimeiset kaksikymmentä vuotta on mennyt niin, että olen käytännössä ollut työreissussa aina puolet viikosta.”

Sutinen ei kuitenkaan kadu mitään.

”Ihminenhän tekee päätöksen aina sen tiedon mukaan, joka hänellä sillä hetkellä on. Jossittelu jälkikäteen on turhaa.”

Sutinen kertoo vaimonsa joskus sanoneen, että ainoa, joka reissuelämästä ehkä kärsii, on mies itse. Perheellä kuulemma ei ole mitään hätää.

”Vaimon toteamus oli huojentava. Minulla on kaikki hyvin, kun perheeni voi hyvin.”