Pippurista hilloon
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Pippurista hilloon

28.11.2018

Teksti: Ulla Remes

Joulupuuron manteli on Kristus-symboli, neilikka viittaa Kristuksen ristin naulaan ja pettäjä kaataa suolapurkin. Ruokien symboliikka ei avaudu ilman tietoa.

Kun puhutaan ruuan merkityksistä, symboliikasta, ei äkkiä hahmota, miten paljon historiaa ruokaperinteet kantavatkaan.

Mitkä ihmeen ruokasymbolit, mistä on kyse, tutkija Liisa Väisänen?

”Ruoassa on kyse paljon muustakin kuin ravinnosta. Ruokailu on sosiaalista, se ilmentää huomaavaisuutta. Se on rituaali, jonka avulla voidaan osoittaa yhteenkuuluvuutta tai sulkea pois. Jokaisessa maassa ja kulttuurissa ruokailuun liitetään erilaisia merkityksiä, sisältöjä ja tapoja. Niitä liittyy niin ruokailutilanteisiin ja ruoka-aineisiin kuin aterioihin ja ruokailuvälineisiinkin.”

Ruokailuun liittyvät tavat ovat usein historiallisempia kuin arvaakaan:

”Noudatamme usein tietämättämme jopa tapoja, joilla on juuret antiikissa.”

Antiikkiset asenteet voivat liittyä myös ruokailuvälineisiin, kattaukseen ja tarjoiluun.

Paastot ja kiellot

Oman vahvan lisänsä ruokailun merkityksellisyyteen tuovat uskonnot. Kautta aikojen uskonto on näkynyt myös ruokapöydässä. Usein uskontoihin liittyy paastoaminen tai sallittujen ja kiellettyjen ruoka-aineiden määritteleminen.

”Tiettyjä ruokia on kielletty joko kunnioituksesta, sillä niiden on ajateltu olevan jumalallista alkuperää, tai siksi, että niiden on ajateltu saastuttavan syöjänsä, esimerkiksi sianliha muslimin”, kuvaa Liisa Väisänen.

Taide on käyttänyt ruokaa ja ruokailuvälineitä sekä tilanteita jo vuosisatoja ilmaisemaa syvempiä sanomia, moraalisia, uskonnollisia ja historiallisia. Symbolit ovat taiteen sanastoa, jonka avulla se puhuu ja kommunikoi.

Yksi tyypillisimpiä ja eniten käytettyjä ruokasymboleita on suola.

”Viimeinen ehtoollisen maalauksessa osoitetaan, kuka on pöydässä Juudas eli petturi: hänet laitetaan kaatamaan suolaliitto. Raamattu puhuu suolaliitosta: kenen kanssa on suolaa syönyt, hänen päälleen ei saa hyökätä. Juudas oli taatusti aterioinut ja syönyt suolaa Jeesuksen kanssa, nyt hän rikkoo sen liiton. Se näytettään laittamalla hänet kaatamaan suolapurkki.”

Esimerkiksi Porvoon tuomiokirkon Viimeisen ehtoollisen kopiossa Juudas tosiaan kaataa suolapurkin ranteellaan.

Kolme liinaa päällekkäin

Symboli voi löytyä taiteen lisäksi myös arkisessa ruokapöydässä:

”Manteli on vanha Kristus-symboli, siksi joulupuurosta etsitään mantelia eikä pähkinää tai rusinaa. Jouluaattona tietenkin etsitään Jeesusta, syntyvää lasta. Provencelaiseen joulupöytään laitetaan kolme liinaa päällekkäin, mikä muistuttaa Pyhästä Kolminaisuudesta. Esimerkkejä on lukemattomia”, Liisa Väisänen kertoo.

Entä mikä on eksoottisin, oudoin merkitys ruualle, johon symbolitutkija on törmännyt?

”Ferraran perinteinen leipä. Se leivotaan yhä 1200-luvulla kaupunkia hallinneen Obizzo d´Esteen ohjeiden mukaan. Hän halusi pöytäänsä kaksi eniten rakastamaansa asiaa: hyvää leipää ja naisen. Leipä leivotaan sen malliseksi, että siinä on naisen jalat ja vulva.”

Entä onko olemassa erityisen kristillistä ruokaa? Liisa Väisäsen mukaan kirkollisina juhlapyhinä voidaan puhua kristillisestä ruuasta, koska silloin uskonto korostuu.

”Vaihtelua ja variaatioita löytyy samojen teemojen sisältä: jos Suomessa syödään laskiaispullaa, niin Napolissa laskiaispizza ja lasagnekin rasvaisuudessaan ovat alun perin laskiaisruokia. Joulukinkun neilikat eivät maultaan ole parhaita sianlihan kaveriksi, mutta naulanmuotonsa vuoksi niitä käytetään ristiinnaulitsemisnaulojen muistona viittaamassa jo pääsiäiseen.”

Todella tunnettuja kristillisiä ruokasymboleita ovat itsestäänselvästi karitsa pääsiäisenä viitaten jumalan karitsaan ja leipä, josta puhutaankin Jumalan viljana.

Leipä hävitetään polttamalla

Leipä on pyhää kristittyjen lisäksi myös muslimeille. He eivät saa heittää leipää pois vaan sen saa hävittää vain polttamalla. Kristityille se muistuttaa myös ehtoollisesta.

Pippurilla ja hillolla on erityinen merkitys: pippuri kertoo katumuksesta ja hillo avioelämän autuudesta. Miksi?

”Pippuri viittaa maahan ja suola mereen. Maaksi sinä olet tullut, siinä on syytä katua...”

”Hillo on makeaa ja siinä osat ovat sulautuneet yhteen. Siten se on täydellisen avioliiton kuva.”

Uudemmasta ruokaperinnöstä aamiaismuroihin liittyy tarina, jota ei voi ennalta aavistaa: niiden on uskottu edistävän siveellisyyttä.

”Pastori Kellog oli huolissaan murrosikäisten tavasta masturboida itseään. Hän lääkärinä kehitti maissihiutaleet, joiden ajatteli estävän masturbointia. Se oli enemmänkin ennaltaehkäisevä lääke kuin aamiainen”, avaa Liisa Väisänen.

Ruuansulatusvaivat ja kahvikerma

Haarukka on ollut kristityille kauhistus, koska se muistuttaa liikaa paholaisen atrainta.

Kun sitten siirrytään jälkiruokakahviin, on otettava puheeksi Aurinkokuningas ja hänen ongelmansa. Ne nimittäin ovat vaikuttaneet kahvikulttuuriimme.

Kahvit, joita Ranskassa tuolloin juotiin, olivat happamia. Kuninkaan hovilääkäri tohtori Monin keksikin, ettei kannata vain makeuttaa kahvia hunajalla tai sokerilla. Sen sijaan on tärkeää yrittää vähentää kahvin happamuutta. Aurinkokuningas kärsi pahoista ruoansulatusvaivoista ja kermatipalla katkaistun kahvin tarkoitus oli helpottaa kuninkaan oloa. Tohtori Moninin mukaan kermakahvi auttoi myös yskään sekä lihotti sairauden laihduttamia.

Entä mikä on aterioista miehekkäin?

”Roikun kahden vaiheilla aamiaisen ja lounaan välillä. Aamiaisen symboliikkaan liittyy seksuaalisuutta, mutta toisaalta lounas liittyy taisteluun: se eli prandium oli ateria, joka syötiin ennen taisteluun lähtöä.”

Ja kun lapsia mietitään, on huomioitava sadut. Ne käyttävät paljon ruokasymboliikkaa. Tuhkimo haetaan tanssiaisiin kurpitsavaunuissa, ei esimerkiksi tomaattivaunuissa.

”Kurpitsa on vanha pelastuksen symboli. Eli jopa satujen merkitys avautuu paremmin, kun ymmärrämme, mistä on kyse”, kertoo Liisa Väisänen.

 

 


Ajan kulku asetelman symboleissa

Memento Mori eli Muista kuolemaa -asetelmassa (kuva yllä) viitataan ajan kulkuun. Rikkoontunut lasi viittaa ihmisen elämän haurauteen. Hämähäkki kutoo ajan lankaa, pääkallo muistuttaa konkreettisesti kuolemasta. Osin palanut kynttilä muistuttaa myös ajan kulusta kuten osin kuorittu sitruuna.

Kuva on myös moraalikuva, sillä numero kuusi on luomisjärjestyksen mukaan ihmisen luku (ihminen luotiin kuudentena päivänä). Kolmeen kertaan lukua toistettuna syntyy pedon luku 666: kun ihminen yrittää olla enemmän kuin on, siitä seuraa vain pahaa. Paholaiseen viittaavat myös tomaatti, kutsuttu myös paholaisen omenaksi, ja sienet, jotka ovat paholaisen ja piilossa olevan pahan symboli. Eevasta ja perisynnistä muistuttaa haukattu omena. Mansikat eli kuoleman synti himon symboli muistuttavat, että ihminen on itse vastuussa teoistaan, kun tuomion aika koittaa.

 


Lue lisää juuri ilmestyneestä kirjasta: Symbolien pitopöydässä – Ruokakulttuuria ja maistuvia merkityksiä. Liisa Väisänen, Kirjapaja, 2018.