Muistot kantavat
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kannanotot

Muistot kantavat

28.11.2018

Pääkirjoitus | Minna Siikaniva

Joulupäivän varhainen aamu. Paleltaa ja väsyttää. Minut herätetään. Nyt lähdetään joulukirkkoon. Pientä tyttöä ei ajatus paljon kiinnosta sillä hetkellä. Mieluummin olisin jäänyt nukkumaan. Ajomatka kirkkoon tuntuu kestävän kauan. Ihmettelen, miksi me menemme niin kauas.

Perinteinen joulukirkko on kuitenkin merkityksellinen. Suvullamme on siinä kirkossa pitkät perinteet ja muun muassa isoisän isä on toiminut siellä suntiona.

Saavumme vihdoin kirkkoon. Minusta se on kaunis. Katselen alttaritaulua. Kirkko on myös mielestäni kodikas. En muista saarnoja, virsiä. Muistan vain tunnelman. Kirkko on täynnä ihmisiä ja tunnen olevani osa jotain suurta. Kaikki nämä ihmiset ovat minun laillani tulleet tänne varhain aamulla. Pienenä tyttönä ajattelen, että sen täytyy olla tärkeää.

Myöhemmissä elämänvaiheissa moni muu kirkko on tullut minulle tärkeäksi. Helsingin tuomiokirkko, jossa pidin pyhäkoulua, Helsingin Agricolan kirkko, jossa kävin Tuomasmessussa ja Helsingin Töölön sekä Temppeliaukion kirkot, jotka olivat kotiseurakuntani kirkkoja monta vuotta. Mieleeni on myös jäänyt Toronton Agricola Church, jossa vietin kesän teologiharjoittelijana. Lisäksi nykyisellä asuinpaikkakunnallani sijaitseva, kaunis Kuopion tuomiokirkko.

Lapsuuden joulukirkko oli kuitenkin se ensimmäinen merkittävä kokemus ja erittäin tärkeä muisto. Tuo kirkko oli Kiihtelysvaaran kirkko. Nyt se on palanut ja poissa. Kunpa olisin tajunnut vierailla siellä vielä kerran. Nyt se on myöhäistä.

Olen kiitollinen jo edesmenneille isovanhemmilleni, että he sitkeästi jaksoivat pitää yllä perinteitä. Kiitos, että herätitte minut aikaisin ja vastustuksestani huolimatta veitte minut jouluaamun kirkkoon. Muistot kantavat.