Tomua
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kannanotot

Tomua

31.10.2018

Kolumni | Matti Halmetvaara

Yötaivaalla voi paljain silmin nähdä parituhatta tähteä, joka on murto-osa niiden todellisesta määrästä. Niitä arvioidaan olevan niin paljon, että luvussa on ykkösen perässä 24 nollaa. Maapallomme kiertää itseään yli sata kertaa suurempaa aurinkoa. Se taas on kirpun kokoinen verrattuna linnunratamme keskellä möllöttävään mustaan aukkoon.

Mikä on minun paikkani tässä kaikessa? Suurten unelmieni ja tärkeäntuntuisten tehtävieni keskellä olen vain yksi miljardeista tärkeilevistä unelmoijista. Tomuhiukkastakin pienempi palanen käsittämättömän suuressa kokonaisuudessa. Sukupolvesta toiseen rakastumme ja vihastumme, riitelemme ja sovimme. Ilon ja surun aiheet tulevat itse kunkin kohdalle vuorollaan.

Ei mitään uutta auringon alla ja silti minullakin on paikkani muiden kaltaisteni mitättömyyksien rinnalla. Jokaisessa meissä on kyky pitää huolta toisistamme ja osoittaa rakkautta eri tavoin. Meillä on myös taito soveltaa historian saatossa omaksuttua viisautta ja kyky käyttää voimavarojamme yhdessä. Ihmisen pohjaton uteliaisuus saa uudet sukupolvet tekemään uusia havaintoja, jotka kääntävät opitut totuudet nurinniskoin. Vuosituhansien saatossa olemme ottaneet haltuun yhä uusia asioita. Elämme kuin kollektiivista sukupolvet ylittävää lapsuutta, jossa uudet oivallukset tuovat aina mukanaan liudan uusia kysymyksiä ja kasvattavat janoamme ottaa seuraava kehitysharppaus.

Jumalan suuruus näkyy minulle siinä, että olen niin pieni. Siinä, että Hän on sallinut juuri minun ja sinun syntyä ohikiitäväksi hetkeksi ihmettelemään tätä kaikkea ja kantamaan kortemme kekoon. Kun kohotan katseeni yötaivaalle, voin vain hyväksyä tomuhiukkasen kokoisen paikkani kokonaisuudessa ja uskoa.