Minun kirkkoni saa nuoret puhumaan
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Minun kirkkoni saa nuoret puhumaan

31.10.2018

Tekstija kuva: Kaija Vuorio

Mirjam Kuhanen on tyytyväinen välivuoden viettäjä, sillä seurakuntien nuoriso- ja oppilaitostyöstä löytyi työharjoittelupaikka.

Yhteiskunta ei tosin katso hyvällä välivuoden viettäjiä, vaan patistaisi kaikki ylioppilaat heti opiskelemaan. Lukion jälkeen ei juuri töitä löydy ja Kela tarjoaa tuoreille ylioppilaille viiden kuukauden karenssia.

Mirjam tarvitsi kuitenkin aikaa kypsytellä omia ajatuksiaan.

”Tiedän haluavani tehdä jotakin sosiaalista työtä lasten ja nuorten kanssa. Lapsuuden haaveammatti oli luokanopettaja, mutta voisiko se sittenkin olla jotakin muuta?” hän pohtii.

Mirjam on ollut pienestä pitäen mukana seurakunnan menoissa. Rippikoulun jälkeen hän oli isosena, sitten kerhojen ja leirien ohjaajana, pyhäkoulunopettajana ja kerhopäivystäjänä.

Nuoriso- ja oppilaitostyössä hän tapaa varttuneempaa nuorisoa, ammattikoulujen ja yliopiston ryhmiä, mutta myös alakoulujen pienryhmiä, sairaalakoulun oppilaita sekä muita tukea tarvitsevia erityisnuoria.

”Tässä voin nyt testata, minkä ikäluokan kanssa olisi kiva työskennellä.”

Mirjam Kuhanen tapaa nuoria Vanhan Pappilan tiloissa.

”Ammattikoulun ryhmät ja sairaalakoulun oppilaat tulevat tänne ryhmäytymään. Tunnelma ja yhdessä tekeminen saavat nuoret puhumaan keskenään.”

Nuorisotyöhön, luokanopettajaksi, yliopistoon psykologiaa lukemaan vai ehkä sittenkin musiikinopettajaksi? Sellosta Mirjamilla on D-tutkinto.

”Sello on nyt tauolla, sillä en aio jatkaa ammatilliselle puolelle. Jossakin vaiheessa tosin pitää mutustella sitäkin asiaa, sillä musiikki-ihmisten kanssa on niin paljon yhteistä.”

Seurakunta ja musiikki ovat tähän asti olleet hänelle elämänpiirin viitekehyksiä: seurakunta- tai musiikki-ihmisten kanssa on helppo puhua aivan mistä tahansa asiasta