Valppaana on oltava jatkossakin
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Ajankohtaista

Valppaana on oltava jatkossakin

26.9.2018

Teksti: Kaija Vuorio

Kuva: Tuija Hyttinen

Kuopion evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä jää hyvässä kunnossa seuraajille, kun 33 vuotta seurakuntayhtymän johdossa ollut hallintojohtaja Timo Korhonen jää nyt syyskuun lopussa eläkkeelle.

Aloittaessaan Kuopion seurakuntayhtymän talousjohtajana vuonna 1985 hallintojohtaja Timo Korhonen oli ollut notaarina Kymen lääninhallituksessa, talousjohtajana keskisuuressa Nokian seurakunnassa ja apulaistalousjohtajana suuressa Tampereen seurakuntayhtymässä.

Hänellä oli siis sopivasti näyttöä julkis- ja taloushallinnon sekä johtamistaidon pätevyydestä virkaan vaaditun korkeakoulututkinnon ja kirkon jäsenyyden lisäksi.

Vaikka seurakuntayhtymät tulivat jo 1970-luvulla kirkon hallinnossa mahdollisiksi, vanha toimintakulttuuri väistyi hitaasti. Hallinnossa oli mukana ikiaikaista sekavuutta taloudellisiin ja toiminnallisiin jaostoihin, päättäjät saattoivat viis veisata taloudesta ja taloushallintokin raahasi mukanaan vanhoja käytäntöjä tilikohtaisine talousarvioineen. Taloushallinnossakin puhuttiin Kaanaan kieltä: edeltäjälle Lauri Korolaiselle 2 prosenttia oli vielä kaksi sadalta.

”Silloin tunsin olevani aivan eri sukupolvea. Saattaa olla, että nämä nykyiset ajattelevat minusta nyt aivan samalla tavalla”, nauraa Korhonen.

Nousut ja laskut

1980-luvun nousukausi tuntui seurakunnissa kuten muussakin kansantaloudessa: rakennettiin paljon, perustettiin uusia virkoja, uskottiin tulevaisuuteen ja organisaatio laajeni vauhdilla. Kuopion kaupunki kasvoi, ja sitä tietä kasvoivat seurakuntalaisten määrä ja verotulot.

”Nämä veronsaajayhteisöt ovat tosin aina olleet sellaisia, että olipa hyvä aika tai huono, koskaan ei ole riittävästi rahaa.”

”Sehän oli hieno ajatus 1980-luvulla, että seurakunta pyrki saamaan aina omat tilat uusille lähiöalueille.”

Kun Korhonen aloitti Kuopiossa, yli 90 prosenttia kuopiolaisista kuului ev.lut. kirkkoon, mutta viime vuoden vaihteessa luku oli 72. Valtakunnallisesti asiat ovat kuitenkin Kuopiossa todella hyvin, sillä suurista seurakuntayhtymistä vain Oulussa jäsenyysprosentti on suurempi.

Muuttoliikkeestä ja väestönkasvusta huolimatta Kuopion seurakuntien absoluuttinen jäsenmäärä on kuitenkin pienentynyt.

Kirkosta eroaminen vauhdittui vuoden 2003 uskonnonvapauslain ja hautaustoimilain säätämisen jälkeen.

”Se tietenkin huolestuttaa taloudesta vastaavaa meikäläistä. Toisaalta on niinkin, että kirkosta on vuoden 2003 jälkeen eronnut lähes 500 000 jäsentä, mutta verotulot eivät ole siitä huolimatta vähentyneet.”

Verotettavan tulon kasvu on pitänyt Kuopionkin seurakuntien talouden tasapainossa, mutta trendi on huolestuttava. Mikään ei nimittäin osoita suunnan voivan olennaisesti muuttua. Korhonen ei usko jäsenmäärän äkkipudotuksiin, mutta hiljaiseen hiipumiseen on varauduttava.

”Kuopion seurakuntayhtymä on onnistunut tasapainottamaan taloutta pitkällä tähtäimellä. Vaikka yhtymä on nyt hyvässä kunnossa, jatkossakin pitää olla valppaana.”

Laaja tehtäväkenttä

”Pitää muistaa, että Suomen luterilainen kirkko on rikas kirkko, sillä menee hyvin ja se voi hyvin. Meillä on valtava määrä työntekijöitä, valtava määrä kiinteistöjä ja valtavasti osaamista. ”

Korhonen vertaa Suomen kirkkoa muihin kirkkokuntiin ja muiden maiden kirkkoihin. Kaikkialla kirkoilla ei suinkaan ole vastaavaa diakonista ja toiminnallista tehtäväkenttää nuorisohjaajineen perheneuvontoineen.

”Pitäisi ymmärtää, miten hyvin asiat ovat.”

Kiinteistöt ovat yksi ongelma, sillä kiinteistömassa on kasvanut kuntaliitosten jälkeen vuodesta 2005 niin, että tällä hetkellä yhtymällä on hoidettavanaan 17 kirkkoa, 16 seurakuntataloa ja 37 hautausmaata.

”Yhtymärakenne on viisas ratkaisu, sillä verotulojen jakaminen alueen sisällä olisi muuten vaikeaa.”

”Mitä suurempi talousyksikkö, sitä enemmän eri alojen asian tuntemusta. Siinä on seurakuntayhtymän vahvuus”.

Verkostorakenne vahvuutena

Hallintojohtajan työ on rooli, jossa on ollut tehtävä määrätietoisesti töitä talouden pitämiseksi kunnossa. Se on yksinäisen ihmisen rooli, sillä siinä joutuu käsittelemään toisten taloudellisia etuja.

”Siinä roolissa kukaan ei voi olla saamatta jonkinlaista vammaa sieluunsa.”

Timo Korhonen kiittää erinomaista henkilökuntaansa ja yhteistyöhön kykenevää seurakuntaorganisaatiota.

”Nämä organisaatiot ovat sellaisia, ettei näitä kukaan pysty yksin johtamaan.”

Korhonen näkee seurakuntayhtymän vahvuutena hyvän verkostoitumisen.

”Seurakunnat ovat kukin hiukan eri lailla profiloituneita ja kaikilla on omat eritysvahvuusalueensa.”

Yhtymän johdosta katsottuna Kuopion seurakunnat tekevät hyvää työtä hyvässä hengessä.

Näkymättömät liperit

Kirkkoon suhtaudutaan erityisellä tavalla, ja se näkyy suhtautumisessa seurakunnan työntekijöihin. Timo Korhonenkin saa näkymättömät liperit kaulaansa tuon tuosta. Kun työpaikka on kirkossa, se tulee tavalla tai toisella alleviivatuksi vaikka vain leikin varjolla. Ystävät puhuttelevat milloin pastoriksi, milloin tuomiorovastiksi.

”On turha hengellistää kaikkea kirkossa tehtävää työtä. Seurakuntien taloushallinnossa tehdään aivan samoja taloushallinnon töitä kuin missä muussa organisaatiossa tahansa. Jos työtä ei tehdä kunnolla, vaikea on niidenkin toimia, jotka sitä hengellistä työtä tekevät.”

Korhonen ei usko työpaikan seurakunnassa eroavan millään lailla keskivertotyöpaikasta, vaikka ilmiöitä nouseekin tikun nokkaan.

”Ei kirkko ole työnantajana sen parempi tai pahempikaan. Kohut projisoituvat siitä ristiriidasta, mikä on kirkon sanoman ja elämän todellisuuden välillä.”