Lähimmäisenä iloa tuomassa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Lähimmäisenä iloa tuomassa

29.8.2018

Teksti ja kuva: Anna-Maria Päivärinta

Seurakunnissa tehdään paljon vapaaehtoistyötä. Yksi sen muodoista on diakoniatyön järjestämä lähimmäispalvelu, jossa vapaaehtoinen tuo iloa toisen ihmisen päivään läsnäolollaan ja arkisella avullaan.

Minna Ikonen on nuori, mutta lähtenyt mukaan vapaaehtoiseksi lähimmäispalveluun oman seurakuntansa kautta. Se on harvinaista, sillä hänen kokemuksensa mukaan vapaaehtoisina toimii pääosin keski-ikäisiä.

Ikonen on palvellut omaa lähimmäistään nyt noin vuoden verran. Kimmokkeen aloittamiseen antoi oma halu auttaa.

”Viime syksynä lähdin mukaan tähän toimintaan. Selasin, millaisiin hyväntekeväisyyskampanjoihin pystyisin itse osallistumaan, ja mitkä olisivat sellaisia, että ei olisi pelkästään vain yksi kerta, vaan että se olisi jatkuvaa”, Ikonen kertoo.

Sitten etsijä huomasi lähimmäispalvelun ilmoituksen ja kiinnostui siitä.

”Ajattelin, että tämä voisi olla mun juttu.”

Joustavaa toimintaa

Kaikki lähimmäiseksi ryhtyvät vapaaehtoiset perehdytetään tehtäväänsä. Kuopion seurakunnat järjestävät uusille tulijoille säännöllisin väliajoin yhteisen koulutuksen. Ikosen lähdettyä vapaaehtoiseksi oli ilmoittautunut kuitenkin vähemmän ihmisiä, kuin mitä koulutuksen järjestäminen olisi vaatinut. Tämä ei kuitenkaan ollut este.

”Käytiin asiat läpi yhdessä vastaavan kanssa, niin sain sitten ihan yksityisen opetuksen.”

Työn luonteeseen kuuluu, että siihen käytettävän ajan voi määritellä itse. Ikonen käy lähimmäisensä, erään iäkkään rouvan, luona viikoittain sen mukaan, kuinka kulloinkin sovitaan.

”Sovitaan läheisen kanssa tapaamisajat ihan sen mukaan, mitä jaksaa ja kykenee. Jos on enemmän aikaa, niin sitten tietysti enemmän. Jos miettii vaikka, että tunnin viikossa tekee tällaista työtä, niin ei se omasta ajasta niin paljon ole pois.”

Lähimmäispalvelua kaipaavat ihmiset ovat kaikenikäisiä lapsiperheistä eläkeläisiin.

”Eniten on tietysti vanhuksia, koska heillä ei välttämättä ole enää kovin paljon läheisiä siinä arkiympyröissä. Ja esimerkiksi tämä rouva, jonka luona minä käyn: hän ei pysty enää hyvin itse liikkumaan, niin sitten ei tule enää niin paljon päivittäisiä sosiaalisia kanssakäymisiäkään.”

Rohkeasti mukaan

Tarve lähimmäisille on suuri, Ikonen toteaa. Hän huomioi, että myös nuoret voivat tarvita lähimmäisen seuraa, apua tai kuuntelevaa korvaa.

”Yksinäisiä riittää, ja minä uskon, että niitä yksinäisiä nuoriakin. Mutta he eivät ehkä uskalla hakeutua tällaiseen toimintaan mukaan niin paljon. Saisi olla enemmänkin ihmisiä mukana tässä, niitä nuorempiakin.”

Työ on ilmeisesti tärkeää, mutta mitä lähimmäisenä palveleminen sitten antaa vapaaehtoiselle? Uuvuttaako työ?

”Vaikka on niitä päiviä, että itsekin on vähän väsynyt eikä jaksaisi, jotenkin tuo tosi paljon iloa itselle, kun näkee, mitenkä toisen ehkä jopa koko viikkokin parantuu sillä, että käydään vaikka yhdessä kävelyllä tai juodaan yhdessä päiväkahvit. Se oikeasti on ihan sanoinkuvailemattoman hyvä tunne.”

Ikonen on saanut kokea lähimmäispalvelun omakseen ja kannustaa muitakin mukaan toimintaan.

”Minusta olisi tosi hauskaa, että nuoremmatkin innostuisivat tällaisesta enemmän. Tämä on ihan kaikenikäisille sopivaa hommaa.”