Rakkaus musiikkiin kantaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Rakkaus musiikkiin kantaa

29.8.2018

Teksti: Heli Haring

Kuva: Timo Hartikainen

Tahtipuikko heilahtaa. Ensimmäiset sävelet kajahtavat ilmoille.
Tästä se lähtee – Jaakko Kuusiston kausi Kuopion kaupunginorkesterin ylikapellimestarina.

Viulisti, säveltäjä ja kapellimestari. Jaakko Kuusisto on musiikkialan monilahjakkuus, joka aloitti elokuun alusta kolmivuotisen pestin Kuopion kaupunginorkesterin ylikapellimestarina.

”Olen äärimmäisen innoissani tästä mahdollisuudesta. Orkesteri on minulle ennestään tuttu ja kaupunkiinkin liittyy erityisen lämpimiä muistoja”, Kuusisto kertoo ja viittaa vuoden 1989 Kuopion viulukilpailuun, jonka voiton hän jakoi yhdessä Pekka Kauppisen kanssa.

”Yksi ensiesiintymisistäni siis tapahtui Kuopiossa, joten eräällä tavalla ympyrä nyt sulkeutuu.”

Kultainen sääntö ohjenuorana

Työn puolesta erinäiset Suomen kirkot ovat vuosien saatossa tulleet Kuusistolle tutuiksi.

”Useimmat kirkot ovat oivallisia konserttipaikkoja, niissä on hyvä akustiikka. Parhaimmillaan kirkko luo spesiaalin ja lämminhenkisen tunnelman koko esitykselle. Siinä on jotain aivan omanlaistaan henkeä konserttisaleihin verrattuna. ”

Kuusisto uskoo, että tulevan kolmen vuoden aikana hän pääsee esiintymään kaupunginorkesterin kanssa myös Kuopion kirkoissa.

Muutoin Kuusiston suhde kirkkoon ja uskoon on perisuomalaiseen tapaan hyvin yksityinen.

”Olen kirkon jäsen, mutta haluan pitää omat hengelliset ajatukset itselläni. Vierastan sitä, että näillä asioilla pitäisi jotenkin mekastaa.”

”Yritän kohdella muita ihmisiä siten, kuin toivoisin itseäni kohdeltavan. Minusta se on hyvä ohjenuora tilanteessa kuin tilanteessa.”

Musiikki vei mukanaan

Kuusisto tulee hyvin musikaalisesta suvusta, joten ei ihme, että musiikki alkoi kiehtoa häntä jo varhaisessa vaiheessa. Kuusisto oli vain 5-vuotias aloittaessaan viuluopinnot ja säveltämisen saloihin hän paneutui 12-vuotiaana.

”Kyllä se oli melko lailla itsestäänselvyys, että päädyn musiikkialalle. Eikä minulla ole ollut tarvetta kyseenalaistaa asiaa. Musiikki on vienyt mukanaan.”

Tähän päivään mennessä Kuusisto on saavuttanut ammatillisesti lähes kaikki suuret unelmansa.

”Säveltäjänä innostun tietysti aina, jos saan ison ja merkittävän tilauksen. Sellainen on esimerkiksi Suomen Kansallisoopperalle säveltämäni Jää-ooppera, joka pohjautuu Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkittuun romaaniin.”

”Nyt minulle on tullut rauha oman ammattitaidon suhteen. Suurin haaveeni ehkä onkin se, että saisin pysyä terveenä ja tehdä tätä rakastamaani työtä mahdollisimman pitkään.”

Elämää oppimassa

Kasvattavana kokemuksena Kuusisto muistelee opiskeluvuosiaan Yhdysvalloissa 90-luvun alussa.

”Isäni oli juuri jäänyt eläkkeelle ja vanhemmat lähtivät ensimmäiseksi vuodeksi minun ja Pekka-veljeni seuraksi maailmalle. Me veljekset olimme kovin nuoria tuolloin, Pekka vasta 15-vuotias ja minä pari vuotta vanhempi.”

”Silloin oli pakko oppia itsenäiseksi. Nyt ajateltuna tuntuu aika hurjalta, kuinka keskenkasvuisina me jäimme sinne kahdestaan sen jälkeen, kun vanhemmat olivat palanneet Suomeen.”

Hyppy tuntemattomaan kuitenkin kannatti. Monessakin mielessä.

”Siellä sai aivan uudenlaista perspektiiviä elämään. Tuo aika, ja monet muut ulkomailla vietetyt jaksot, ovat avanneet silmäni sille, kuinka hieno maa Suomi on. Täältä löytyy paljon ilon ja kiitollisuuden aiheita.”

”Myös musiikillisesti opiskeluvuodet olivat merkittävää aikaa. Silloin syntyi paljon sellaisia kontakteja, jotka ovat kantaneet tähän päivään saakka.”

Kasvun paikkoja

Vuodet maailmalla opettivat Kuusiston seisomaan omilla jaloillaan. Aikuisiän kasvun paikkoja ovat olleet lasten syntymät ja avioero.

”Olimme ex-vaimoni kanssa naimisissa yksitoista vuotta. Avioero oli kokemus, joka veti aika lailla nöyräksi.”

Kuusisto kertoo, että tänä kesänä hänellä on ollut ensimmäistä kertaa sellainen olo, että asia on käsitelty ja voi mennä rauhallisin mielin eteenpäin.

”Aika on paras laastari. Myös musiikki ja työn tekeminen ovat auttaneet suunnan säilyttämisessä. ” 

”Ammattini on hankala perhe-elämän kannalta. Työ on epäsäännöllistä ja vaatii paljon matkustamista, siinä on vaikeaa löytää yhteistä aikaa perheen kanssa. Monet kollegat painivat tämän saman ongelman kanssa.”

Globaali huoli

Vaikka työ- ja yksityiselämä vaikuttavatkin nyt seesteisiltä, kaihertaa Kuusiston mieltä yleismaailmallinen huoli.

”Olen nähnyt riittävästi todisteita siitä, että ilmastonmuutos on aivan todellinen uhka. Välttämättä vielä minun elinaikanani ei kenties ehdi tapahtua suurta
katastrofia, mutta se hirvittää, mitä omat lapset joutuvat tulevaisuudessa kokemaan”, Kuusisto pohtii.

Häntä kauhistuttaa se välinpitämättömyys, joka yhteiskunnallisella tasolla asian suhteen vallitsee.

”Kaikki periaatteessa kannattavat toimia, joilla hillitä ilmastonmuutosta, mutta tosipaikan tullen kukaan ei ole valmis luopumaan mistään.”

Kuusiston visio tulevaisuudesta ei ole kovinkaan ruusuinen.

”Pahoin pelkään, että tulevina vuosina ilmastopakolaisuudessa tikittävät kaikki katastrofin ainekset.”