#silmätristissä ja Sanallista-hartaus 30.5.2018
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Hiljenny

#silmätristissä ja Sanallista-hartaus 30.5.2018

30.5.2018

Kuva: Tuija Hyttinen

Teksti: Elina Knuuttila, Männistön seurakunnan vs. seurakuntapastori

Katoavat ja katoamattomat aarteet 

1.Tim. 6: 6–12  

"Usko on suuri rikkauden lähde, kun tyydymme siihen, mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan, emmekä voi viedä mitään täältä pois."

Kaikki se, mitä en vie mukanani  

Lego-lehti. Pienen pojan äidin painajainen. Haluaisin tuon. Ja tuon. Äiti, tätä minä erityisesti toivoisin. Laskemme jälleen kerran päivät jouluun ja käymme jälleen kerran keskustelun siitä, miten kaikkea ei voi saada, ja miten on mietittävä, mikä on oikeasti tarpeellista ja mikä ei.

Vaatekauppa. Alennusmyynti. Piipahdan vain sisällä ihan nopeasti katsomassa. En osta mitään. Katsos, tuossahan olisi hyvinkin käyttökelpoinen vaate työkäyttöön. Pian ripustan uuden mustan mekon vaatekomeroon niiden muiden mustien mekkojen viereen. 

Etenkin kesän kynnyksellä minuun iskee valtava ympäristöahdistus. Kun näen kaiken heräävän eloon, haluan muuttaa elämäntapojani ekologisempaan suuntaan. Poden syyllisyyttä huushollini muovipurkeista, yli pursuilevasta vaatekaapista, lastenhuoneen lelupaljoudesta ja siitä, etten tällä kertaa ostanut luomumaitoa. Yritän enemmän elää niin kuin opetan. 

Ehkä en haluaisikaan viedä mukanani mitään, mutta pitäisikö oikeasti kysyä, mitä jätän jälkeeni? Olen kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla on ja mihin kaikkeen minulla on mahdollisuus. Mutta kuinka osaisin joskus jättää jonkin mahdollisuuden käyttämättä, sillä etenkin kesän kynnyksellä luomakunta huutaa minulle: ”Minä olin täällä ennen sinua! Minä haluan olla täällä myös sinun jälkeesi!”.