Tasapuolinen isovanhemmuus – mahdoton tehtävä 
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Tasapuolinen isovanhemmuus – mahdoton tehtävä 

30.5.2018

Teksti: Kari Kuula

Kuva: Pixabay

Isovanhempi, ota avuksi vaikka muistikirja, jotta olet tasapuolinen. Kateus voi pilata sisaruus- tai serkussuhteita. 

Kaikki lastenlapset ovat yhtä rakkaita. 

Näin isovanhemmat sanovat. Tietenkin. Arkielämä todistaa joskus toista. Jotkut perilliset saavat enemmän kuin toiset. Tasapuolisuus saattaa olla käytännössä mahdotonta. 

Katsotaan kuopiolaisten Maisan ja Kallen tarinaa. Heillä oli kaksi lasta. Heidän ollessaan viisikymppisiä vanhin tytär sai kaksi lasta. Isovanhemmaksi tuleminen oli tietenkin ihanaa. 

Mutta välimatka toi omat ongelmansa. Tytär perheineen asui Tampereella kolmensadan kilometrin päässä. Lisäksi Maisa ja Kalle olivat vielä työelämässä. 

Niinpä he näkivät lastenlapsiaan harvakseltaan vain loma-aikoina. Ei puhettakaan siitä, että olisi voinut auttaa arjen haasteissa. 

Pariskunnan nuorempi tytär jäi Kuopioon. Hän sai lapsensa viidentoista vuoden kuluttua, samoihin aikoihin kun isovanhemmat jäivät eläkkeelle. 

Nyt heillä oli hyvin aikaa isovanhemmuuden tehtäviin. He olivat jatkuvasti mukana nuoremman tyttären elämässä. Tarjosivat hoitoapua, hakivat lapsia päivähoidosta, pitivät yökylässä. 

”Rakastamme kaikkia lastenlapsiamme yhtä paljon”, Maisa ja Kalle sanoivat. Mutta he eivät voineet antaa kaikille yhtä paljon. Toiset saivat enemmän. 

Epäreilu patriarkka 

Tilanteesta tulee mieleen Vanhan testamentin kertomus Joosefista. Patriarkka Jaakob sai yksitoista poikaa ja sitten kuopuksen Joosefin. Raamatussa kerrotaan, että Jaakob ”rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan, sillä Joosef oli syntynyt hänelle hänen vanhoilla päivillään” (1. Moos. 37:3). 

Tulkitaan hieman tarinaa, niin saadaan lihaa luiden ympärille. Ehkä ikääntyneellä kantaisällä oli enemmän aikaa iltatähdelleen kuin aikanaan muille pojilleen. Nuoruudet kiireet olivat jääneet ja varallisuustilannekin oli parempi. 

Niinpä Joosef sai kasvaa isänsä polvella, kun muut pojat kasvatettiin siinä työn ohessa. Hänestä tuli isälle oikein silmäterä, rakkaampi kuin muista pojista. Esimerkkinä Joosefin ykkösasemasta Raamatussa kerrotaan, että Isä Jaakob antoi tälle kalliin kauniin puvun, toisin kuin muille pojilleen. Ehkä lempipoika sai kaikkea muutakin enemmän kuin muut. 

Patriarkka ei tietenkään toiminut reilusti nostaessaan yhden pojistaan jalustalle. Siitä seurasi aikanaan ongelmia. Silti vanhaa isää ei voi oikein moittiakaan. Olosuhteet vain olivat nuorimman pojan puolella. 

Näin tapahtuu nykyäänkin. Se lastenlapsi, jolle on enemmän aikaa ja joka asuu lähimpänä, tulee väkisinkin läheisemmäksi kuin muut. 

Yhdelle jopo, toiselle mopo 

Yleensä ihmisten taloudellinen tilanne vahvistuu iän karttuessa. Vauraimmillaan ollaan eläkkeelle jäämisen kynnyksellä. Tämäkin vaikeuttaa tasapuolista isovanhemmuutta. 

Usein ensimmäisten lastenlasten syntymän aikoihin omat asunto- ja mökkilainat painavat päälle. Siksi synttärilahjat ja muistamiset ovat pienempiä. Kirjoja, karkkia ja pikkuleluja. 

Kun perheen nuorin aikanaan perheellistyy, lainat on maksettu ja eletään jo tavarasta luopumisen aikaa. Tuleva perinnönjakokin pyörii vanhusten mielessä. Niinpä lahjat ovat nyt kalliimpia ja stipendit suurempia. 

Kun ensimmäinen lapsenlapsi sai rippilahjaksi jopon, viimeinen saa mopon. Epäreilua, eikö vain? 

Muista mummo kuluttajahintaideksi! 

Joskus isovanhemmat eivät muista, mitä ovat kellekin antaneet. Vuodet kun vaihtuvat tiuhaan. On jatkuvasti syntymäpäiviä ja valmistujaisia. Kuka sitä muistaa, mitä kellekin antoi minäkin vuonna! 

Antaja unohtaa pian lahjasetelin, mutta saaja ei. Lastenlapset muistelevat kyllä keskenään, mitä kukin sai kymppisynttärinään. 

Ja mielipaha on suuri, jos stipendit vaihtelevat. Mummoa ei kuitenkaan kehdata muistuttaa siitä, että Mikko sai enemmän kuin Matti aikanaan. 

Tasapuoliselta isovanhemmalta vaaditaan siis hyvää muistia. Ehkä kannattaisi pitää muistikirjaa lahjoista. Jos haluaa olla täydellinen, on vielä huomioitava kuluttajahintaindeksin korotukset, noin 0,8% vuodessa. Jos annat vuonna 2017 rippilahjaksi satasen, viiden vuoden kuluttua olisi annettava 104 euroa. 

Kateutta väkisinkin 

Tasapuolinen isovanhemmuus taitaa olla tuomittu epäonnistumaan. Joskus olosuhteetkin sotivat sitä vastaan. Näin tapahtui aikanaan Maisalle ja Kallelle. 

Kun heidän Tampereelle muuttanut vanhin tytär osti omakotitalon, Kalle kävi parina viikonloppuna auttamassa remonteissa. Enempää ei ehtinyt, kun piti käydä töissä ja oli omakin kesämökki rakenteilla. 

Eikä papalla tietenkään ollut mitään velvoitetta osallistua. Kukin sukupolvi vastaa itse ratkaisuistaan. 

Tilanne oli toinen, kun nuoremman tyttären perhe ryhtyi rakentamaan omaa taloaan Kuopiossa. Silloin isoisä oli jo eläkkeellä ja kädet kaipasivat tekemistä. Niinpä hän timpuroi päivittäin tyttären rakennustyömaalla. Kantoi lautaa ja tiiltä. Kävi rautakaupassa ja kaatopaikalla. Mummo puolestaan hoiteli lastenlapsia ja teki eväitä rakennusporukalle. 

Win win -tilanne. Isovanhemmilla mielekästä tekemistä ja tyttären taloprojekti eteni reippaasti. 

Aivan kaikki eivät voittaneet. Kateus kouraisi Tampereella asuvaa tytärtä. Hän ja mies olivat yksin hoitaneet lapsensa, muuttonsa ja remppansa, kun taas kuopiolainen siskonsa sai kaikkeen apua vanhemmiltaan. 

Isän timpuroinnin voi laskea euroinakin. Senkin tamperelainen tytär teki erään yön pimeinä tunteina. Kateuden rinnalle alkoi nousta kiukku ja kauna. Mutta ääneen sitä ei kehdannut sanoa. 

Kantaisän karhunpalvelus 

Palataan Raamatun tarinaan kantaisä Jaakobista ja suosikkipoika Joosefista. 

Erityisasema ei tehnyt Joosefille hyvää. Hän alkoi nähdä unia, joissa muu perhe kumarsi ja palveli häntä. 

Tietenkin kyse oli profeetallisista unista. Joosefista nimittäin tuli aikanaan Egyptin johtava virkamies, jota kaikki tulivat kerran kumartamaan. Veljet eivät kuitenkaan tienneet tätä. 

Heidän mielestään uni todisti, että lellipoika luulee itsestään liikaa. Hän pitää itseään muita parempana. Vanhempiaankin mahtavampana. Mikä röyhkeä narsisti! 

Tämä herätti veljissä vihaa ja lopulta murhanhimon. He eivät kuitenkaan tohtineet tappaa ylimielistä Joosefia, joten he myivät hänet orjakauppiaille ja väittivät isälleen, että petoeläin oli syönyt pojan suihinsa. 

Suosikkilapsi menettää nopeasti sisartensa ystävyyden. Minkä karhunpalveluksen isä Jaakob tekikään pojalleen. 

Perinnönjaossa palataan  

Edelleen moni lapsi tai lapsenlapsi kokee Joosefin kohtalon. Yksi saa enemmän kuin muut. Niinpä välit etääntyvät ja kauna kasvaa. 

Joskus pitkään muhinut kipinä leimahtaa liekkiin perinnönjaossa. Yhdestä lusikasta riidellään hartaasti, koska siinä symboloituu vuosikausien koettu epätasa-arvo. 

Mitä siis tehdä, ettei omalla toiminnallaan kylväisi kaunaa perillisten välille? 

Näillä neljällä pääsee jo pitkälle. Halu reiluuteen. Tiedostaminen. Avoin puhuminen. Muistikirja.