Viisas ottaa virheistään opikseen
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Viisas ottaa virheistään opikseen

30.5.2018

Teksti:Kari Kuula

Veistos Auguste Rodin: Ajattelija

Viisas harkitsee mitä tekee, tyhmä vain toimii. 

Nenässä tuntuu palaneen tuoksu. Ihmettelen hetken ja sitten välähtää. Marjapiirakka on vielä uunissa! Otan sen nopeasti pöydälle jäähtymään. Reunat ovat palaneet. 

Taas. Näin kävi viimeksikin. Silloinkin unohduin johonkin ja piirakka kärähti. 

Leivontamoka auttaa näkemään, mitä on viisaus: ”Järkevä harkitsee mitä tekee.” Näin viisaus määritellään Vanhan testamentin Sananlaskujen kirjassa. 

Jos olisin ollut viisas, olisin toiminut seuraavalla tavalla. Ensin pysähdyn hetkeksi ajattelemaan tulevaa leivontaprojektia. Käyn koko homman läpi mielessäni. Viisas kun harkitsee, tyhmä vain toimii. 

Silloin olisin muistanut, mitä viimeksi tapahtui. Niinpä laitan tällä kertaa kellon soimaan, jotta varmasti hoksaan ottaa piirakan ajoissa ulos uunista. Viisas ei tee samaa mokaa kahdesti. Hän oppii. 

Maailman viisain ihminen 

Viisaus liitettiin antiikin aikana neljänneksi kardinaalihyveeksi rohkeuden, kohtuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden joukkoon. 

Koska viisaus on hyve, se ei ole muuttumaton ominaisuus kuten silmien väri, vaan se voi lisääntyä tai vähentyä. Ihminen voi kypsyä tai taantua. 

Viisaus jakautuu kolmeen osaan, tietoon, taitoon ja tunteeseen. Teoreettista tietoa ja teknistä osaamista voi opiskella. Samoin tunneälyä ja sosiaalisia taitoja. Viisas tunnistaa tietämättömyytensä ja haluaa muuttaa tilanteen. 

Platonin kertomus filosofi Sokrateesta havainnollistaa tätä osuvasti. Muuan oraakkeli oli kerran kutsunut Sokrateesta maailman viisaimmaksi mieheksi. 

Tämä ihmetytti Sokrateesta, sillä hänen filosofinen metodinsa viittasi päinvastaiseen. Luennoimisen ja opettamisen sijaan hän kyseli muilta ja haastatteli heitä. Joskus sokraattiset dialogit johtivat oivallukseen, useimmiten opittiin vain se, ettei kukaan tiedä mitään. Etsimistä on jatkettava. 

Lopulta Sokrateelle selvisi, miksi oraakkeli piti häntä niin viisaana. Hän tiesi tietämättömyytensä, mutta ei tyytynyt siihen. Hän etsi viisautta. Näin hän on tosi filosofi, viisauden rakastaja ja tavoittelija. 

Oppilas on siis opettajaansa viisaampi. Oppilaan oppi kun lisääntyy. Opettaja pysyy paikoillaan, vaikka ehkä luulee itseään hyvinkin viisaaksi. 

Tieto lisääntyy 

Tämän tekstin lukija on tottunut meitä ympäröivän tiedon valtavaan massaan. Se on vielä useimmiten helposti saavutettavissa. Avataan kirja tai etsitään netistä. 

Lisäksi tietämys kasautuu huimaa vauhtia. Arjen löydöt ja tieteellinen tutkimus tallennetaan kirjalliseen muotoon, niin että uusia sukupolvia ympäröi paljon suurempi tietopankki kuin edellisiä. 

Tiedon kasautuminen on uusi ilmiö. Esimerkiksi lääketieteessä se alkoi hitaasti yskähdellen vasta joskus 1800-luvun alussa. Siihen saakka lääketieteen löydöt olivat vaatimattomia. Anatomiaa ja fysiologiaa tunnettiin jonkin verran, mutta sairauksia ei juuri pystytty parantamaan. Vasta ensimmäisen maailmansodan aikoihin potilas oikeasti hyötyi lääkärin luona käymisestä. 

Nykyään lääketiede etenee joillakin alueilla suorastaan kvanttihypyin. Tieto kasvaa ja hoidot paranevat jatkuvasti. 

Kaikilla muillakin aloilla teoreettinen ja tekninen osaaminen lisääntyy koko ajan. Lisäksi se jakautuu yhä tasaisemmin, etenkin kun tietämyksen historiaa katsoo hieman pitemmästä aikavälistä käsin. 

Yliopistoja on nykyään kaikkialla. Kehitysmaista tullaan opiskelemaan Suomeen. Yhdessä maailmankolkassa tehty löytö leviää nopeasti kaikkialle. 

Elämäntuska ennallaan 

Tunneäly ja sosiaaliset taidot eivät kasaudu samalla tavalla. Niiden tieteellinen tutkimus toki etenee. Tiedämme mielen ja yhteisöiden toiminnasta valtavan paljon enemmän kuin sata vuotta sitten. 

Silti yksittäisten ihmisten elämäntaito ei lisäänny samassa suhteessa. Ihmiset kipuilevat tänään samanlaisten mielensisäisten kysymysten kanssa kuin heidän isovanhempansa. Ihmisuhteet ovat aina yhtä vaikeita. Arkiviisauden opiskelussa jokainen sukupolvi tuntuu aloittavan alusta. 

Siksi ikivanhatkin elämäntaito-ohjeet vakuuttavat edelleen. Vanhan testamentin viisauskirjallisuus puhuttelee nykyihmisiäkin. Ken epäilee tätä, tarttukoon Sananlaskujen kirjaan tai apokryfikirjoista löytyviin Sirakin kirjaan tai Viisauden kirjaan. Niiden nasakat oivallukset osuvat maaliin niin että napsahtaa. 

Miten oppisin elämään? 

Miten arjen viisautta, sitä kuuluisaa sydämen sivistystä, voisi oppia? Kristillinen vastaus sanoo: tule mukaan hengelliseen elämään. Liiku arkena ja pysähdy pyhänä. Näet silloin elämäsi kirkkaammin. 

Kannattaa ottaa tavaksi pysähtyä Jumalan eteen. Kirkon menoista saattaa olla paljonkin apua. Moni on kokenut kirkossa istuessaan, että oman elämän näkeekin uudella tavalla. Tärkeysjärjestykset selkenevät ja kasvun paikat paljastuvat. 

Sekään ei haittaa, että kuningas Salomonin tavoin pyytää: ”Anna minulle ymmärtävä sydän”. Ja sitten mietitään, mihin erityisesti tarvitsen ymmärrystä. Kun antaa tilaa ja aikaa itsensä tutkimiselle, saattaa oivaltaa jotakin tärkeää. 

Tapahtuu se mistä Sananlaskujen kirja puhuu. Viisas harkitsee mitä tekee.

Homo sapiens: viisauden tihentymä 

Kristityillä on ollut aivan erityinen syy innostua viisauden hyveestä. Raamatun mukaan Jumala loi kaiken sanan kautta. Tuon sana on Jeesus Kristus. Hänen yksi nimensä kun on Sana, kreikaksi Logos, mikä tarkoittaa myös viisautta. 

Koska persoonallinen Viisaus on luonut kaiken, hän kaitsee kaikkeutta ja kuljettaa sitä tahtomaansa päämäärää kohti. Luomakunnan tarinalla on juoni, se ei ole vain sokean sattuman leikkiä. 

Jumalan kuvana ihminen on osallinen Luojansa viisaudesta. Hän aavistaa Jumalan todellisuuden kaiken näkyvän takana. Hän tunnistaa moraalisesti oikean ja hän kammoaa pahaa. 

Ihminen on siis viisauden tihentymä, homo sapiens. Hän kun kykenee järjelliseen toimintaan. Hän tiedostaa itsensä, hän oppii tuntemaan ympäristöään ja hän osaa kiittää Luojaansa. 

Enkelit tekevät tätä kaikkea vielä paremmin, joten he ovat vieläkin tiiviimpiä viisauden tihentymiä. He loistavat ihmisiä kirkkaammin. 

Mutta lähtee ihmisistäkin loiste. Myös silloin kun hän oivaltaa jotakin ja ahaa-lamppu syttyy.