Tanssifestivaalin taustajoukoissa 
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Arkisto

Tanssifestivaalin taustajoukoissa 

30.5.2018

Teksti: Heli Haring

Kuva: Tuija Hyttinen

Pian kaupungin kesä herää toden teolla eloon, kun Kuopio Tanssii ja Soi -festivaali pyörähtää käyntiin. Pohjoismaiden suurin tanssitaideviikko tuo paikkakunnalle kansainvälistä väriä, matkailijoita, sykettä ja elämää. 

Monipuolisen ohjelman rakentaminen ja käytännön järjestelyjen toteuttaminen vaatii mittaamattomasti työtunteja sekä asiasta innostuneita tekijöitä. Talkootyöläisillä ja eri alojen opiskelijaharjoittelijoilla onkin merkittävä rooli festivaalin onnistumisessa. Yksi heistä on kulttuurituottajaksi opiskeleva Sohvi Roivainen

Miten päädyit harjoitteluun juuri tanssiviikolle? 

”Olen Kuopiosta kotoisin, mutta opiskelen Jyväskylässä. Halusin suorittaa opintoihin kuuluvan harjoittelun täällä ja tanssifestivaali vaikutti hyvältä vaihtoehdolta. Viime vuonna olin ensimmäistä kertaa mukana. Se oli niin mukava kokemus, että halusin päästä suorittamaan myös tämän vuoden harjoitteluni samaan paikkaan.” 

Mitä tehtäviisi kuuluu? 

”Nyt olen suunnitellut torin ja kaupunginteatterilla pidettävän ELO-Forumin ilmaisohjelmaa. Myös nettisivujen päivittäminen ja erilaiset toimistohommat ovat tulleet tutuiksi.” 

Oletko itse tanssin ystävä? 

”Lapsena harrastin tanssia, mutta sittemmin se on jäänyt. Olen päässyt harjoittelun aikana katsomaan festivaalin esityksiä, mikä on ollut aivan mahtavaa. Liikekieltä katsellessa saa tehdä omia tulkintoja. Tänä kesänä odotan erityisesti Les Ballets Jazz de Montrealin teosta, joka pohjautuu Leonard Cohenin musiikkiin. On jännää nähdä, kuinka hänen musiikkinsa taipuu tanssiksi. 

Esitykset ovat olleet inspiroivia, mutta ainakaan vielä en ole hakeutunut takaisin tanssitunneille. Tosin vannomatta paras.” 

Mitä harjoittelu on sinulle antanut? 

”Olen saanut varmuuden siitä, että opiskelen oikeaa alaa. Myös ammatillinen itsevarmuus on kasvanut. Ja tietysti olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin. Uskon, että jatkossakin pidämme yhteyttä tämän työporukan kesken.”