Hengellisyys on osa armeijaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Arkisto

Hengellisyys on osa armeijaa

30.5.2018

Teksti ja kuva: Vesa Keinonen

”Siellä, missä kuolemanvaara on lähellä, papeilla on yhä paikkansa”, sanoo kenttäpiispa Pekka Särkiö

Puolustusvoimien kirkollista työtä johtava kenttäpiispa Pekka Särkiö aloitti toisen viisivuotiskautensa helmikuussa. Hänen mukaansa sotilaspapeilla on edelleen paikkansa siellä, missä eletään lähellä kuolemanvaaraa. 

Puolustusvoimien kirkollinen työ sai alkunsa sata vuotta sitten sisällissodan riehuessa kiivaimmillaan. Maaliskuussa 1918 asessori Hjalmar Svanberg esitteli kenraali Mannerheimille Valkoisen armeijan kirkollisen työn suunnitelman. 

Toisen maailmansodan aikana sotilaspappien rooli oli tärkeä rintaman ja kotiseudun henkisen mielialan ylläpitäjänä. Sotarovasti Johannes Björklund sai jatkosodan aikana ensimmäisenä kenttäpiispan arvonimen. 

Nykyinen viranhaltija Pekka Särkiö on seitsemäs kenttäpiispa. Hän näkee Puolustusvoimien kirkollisella työllä edelleen suuren merkityksen. 

”Mahdollisuus uskontoon on aivan jokaisen ihmisen perusoikeus. Varuskunnissa ollaan suljettujen porttien sisäpuolella ja hengellinen toiminta pitää tuoda sinne sisälle.” 

Puolustusvoimien perustehtävä on huolehtia maanpuolustuksesta. Siinä eletään lähellä kuolemanvaaraa ja ollaan muutenkin erossa omaisista ja tutuista turvaverkoista. 

”Kaikki nämä asiat herättävät monissa ihmisissä uskonnollisia ja eettisiä kysymyksiä. Syntyy tarvetta pohtia oikeaa ja väärää sekä etsiä turvaa jostakin itseä korkeammalta”, kenttäpiispa miettii. 

Linkki miesten ja päällystön välillä 

Varuskuntiin astuu palvelukseen kaksi kertaa vuodessa noin 12 000 nuorta miestä tai vapaaehtoista naista. Vielä parikymppisenä ajatus omasta kuolevaisuudesta on useimmille kaukainen. Kaikki tuntuu olevan mahdollista. 

”Jos sitä haavoittumattomuuden pintaa sitten yhtäkkiä joku raapaisee, niin nuoren perusturvallisuus voi järkkyä. Viime syksyn tasoristeysonnettomuus Raaseporissa oli tästä koskettava esimerkki”, kenttäpiispa sanoo. 

Särkiön mukaan sotilaspappi edustaa tehtävänsä ja persoonansa kautta toisenlaista ulottuvuutta kuin Puolustusvoimien muu henkilöstö. 

”Pappi voi avata varusmiehille ja muille palveluksessa oleville ajatuksen siitä, että kaikki ei olekaan siinä mitä tässä ympärillämme näemme.” 

Sotilaspappi toimii yksikössään myös tärkeänä linkkinä päällystön ja rivimiesten välillä. 

”Hänen kauttaan komentaja saa tiedon siitä, mikä on joukon kiinteys, moraali ja halu toimia annettujen tavoitteiden mukaisesti. Vastaavasti pappi taas välittää miehille voimaa, yhtenäisyyttä ja motivaatiota lisääviä ulottuvuuksia. Niitä asioita, joita ei ehkä muuta kautta tulisi”, Särkiö pohtii. 

Hengellinen pohja ohuempi 

Suomalainen yhteiskunta maallistuu tasaista tahtia. Varuskunnissa valtaosa palveluksessa olevista kuitenkin edelleen osallistuu hartauksiin ja muuhun kirkolliseen toimintaan. 

”Vuonna 2015 tulivat voimaan uudet määräykset sotilas- ja paraatihartauksista sekä oppitunneista. Kaikille on taattu tasapuolinen mahdollisuus uskonnolliseen tai uskonnottomaan vaihtoehtoon.” 

Pekka Särkiön mukaan kristillisen yhtenäiskulttuurin rapautuminen vaikuttaa väistämättä myös Puolustusvoimien hengelliseen työhön. 

”Aikaisemmin riitti se, kun pappi armeijassa muistutti siitä, mitä oli kotona, koulussa ja rippikoulussa opetettu. Nyt hengellinen pohja on ohuempi, ja papin toiminta saattaa vaikuttaa vieraammalta.” 

Erot maan eri osien välillä ovat myös huomattavat. Etelä-Suomen varuskunnissa on enemmän niitä, jotka haluavat antaa sotilasvalan sijasta vakuutuksen. 

”Joissakin Pohjois-Suomen varuskunnissa taas vapaaehtoiset iltahartaudetkin vetävät hyvin osallistujia”, kenttäpiispa huomauttaa. 

Kantahenkilökunnan suhtautuminen Puolustusvoimien hengelliseen työhön on pääosin hyvin positiivista. 

”Toki osalla ammattisotilaista suhde uskontoon voi olla etäinen. Enemmistölle koti, uskonto ja isänmaa ovat edelleen tärkeitä perusarvoja.” 

Sotilasammattiin on kaikkina aikoina kuulunut myös tietty nöyryys tuntemattoman edessä. 

”Eletään lähellä kuolemanvaaraa ja joudutaan ratkaisemaan kysymyksiä, jotka voivat vaikuttaa toisen ihmisen henkeen ja terveyteen. Ymmärretään, että turvaa on syytä hakea ihmistä korkeammasta voimasta.” 

Sotilasimaami ei lähitulevaisuutta 

Suomessa asuu arviolta 50 000–70 000 islaminuskoista ja heistä monet nuoret miehet suorittavat varusmiespalveluksen. Särkiö muistuttaa siitä, että kokonaisuuteen suhteutettuna määrä on pieni. 

”Tammikuussa astui palvelukseen 12 000 uutta alokasta ja heidän joukossaan oli noin 150 muslimia.” 

Kenttäpiispan mukaan islaminuskoiset huomioidaan varuskunnissa ruokavaliota ja juhlalomia myöten sekä mahdollistamalla palveluksen rajoissa rukoukset ja paasto. 

Siihen on kuitenkin Särkiön mukaan vielä matkaa, että Puolustusvoimissa palvelisi sotilasimaami. 

”Jotta meillä voisi olla sotilaspastoria vastaavassa tehtävässä islaminuskoinen, niin pitäisi olla akateemisesti koulutettu islamilainen teologi, joka on suorittanut varusmiespalveluksen Suomessa. Lisäksi islamilaisuuden suunnissa on eroja, jotka olisi otettava huomioon.” 

Islaminuskoisten määrä ei myöskään vielä anna aihetta sotilasimaamin tehtävän perustamiselle. 

”Naapurimaiden asevoimista esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa tai Saksassa ei vielä sellaista ole”, kenttäpiispa Särkiö toteaa.