Monen maan kansalainen
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Monen maan kansalainen

Kuva Tuija Hyttinen

Bachin kaksoiskonsertto viululle ja oboelle Corkin pimeässä kirkossa Irlannissa vei vuosia myöhemmin Richardin ja Tuulian yhteiset tahdit häävalssiin saakka.

Olohuoneessa soi klarinetti. Kuopus soittelee pattereita ja heiluttelee legoja. Toinen keskimmäisistä lapsista vääntää television lastenohjelmien volyyminappulaa suuremmalle.

Nichollsien perheessä Kuopion Jynkässä eletään vilkasta ja täyteläistä perhe-elämää neljän alle murrosikäisen lapsen kanssa: Salla on 11, Maija 9, Tuomo 4 ja Miika 2 vuotta. Perushyvää, tavallista elämää, perhe kuvaa arkeaan, ja se riittää onnellisuuteen.

Kuopion vuodet ovat jo tehneet maailmaa kiertäneestä perheestä kuopiolaisen, jopa savolaisenkin:
”Pidän savolaisesta uteliaisuudesta! On hauskaa kun ihmiset tulevat ottamaan selvää mikä mies minä oikein olen”, suomea murtaen puhuva Richard Nicholls kertoo ja nauraa jykevästi päälle. Rikuksi Savossa ristitty mies on huumorintajustaankin tunnettu Kuopion hiippakunnan hiippakuntakanttori ja Kallaveden seurakunnan kanttorin sijainen.

Perheen vanhimmat ovat eläneet Suomen lisäksi Saksassa, Israelissa, Irlannissa, Lontoossa. Suomalaisten vanhempien lapsena äiti Tuulia kertoo saaneensa keskieurooppalaisen kasvatuksen, koska professori-isä Timo Veijolan työn perässä asuttiin vuosikausia Keski-Euroopassa. Isän erityisala, Vanhan testamentin eksegetiikka, ja yleinen kirkollinen keskustelu olivat luonteva osa kodin ilmapiiriä. Richard puolestaan on anglikaanikirkon kanttorin poikana kasvanut luontevaan hengellisyyteen.

Mistä sitten alkoi parin yhteinen taival?

”Olimme tutustuneet Corkin erilaisissa opiskelija- ja amatööriorkestereissa. Lamppu muustakin kuin ystävyydestä syttyi kummallakin, kun päätimme alkaa soittamaan yhdessä Bachin kaksoiskonserttoa viululle ja oboelle”.

Musisoinnin inspiraatio iski välittömästi ja harjoittelemaan piti päästä heti. Oli jo myöhäinen ilta eikä kummankaan kotona voinut seinänaapurien vuoksi tuohon aikaan enää soittaa.

”Päätimme mennä isäni työpaikalle omaan kotikirkkooni Corkin anglikaaniseen katedraaliin harjoittelemaan. Kahdenkeskinen musisointi pienen lampun valaistuksessa jykevässä ja muutoin pimeässä, hyvin kylmässä kirkossa loi otollisen tunnelman nuoren rakkauden syttymiselle…” Riku muistelee.

Mini jätti tien päälle

Elämä ennen lapsia ja Suomeen muuttoa oli vaiheikasta ja kirvoittaa monet naurut myös jälkikäteen. Avioliiton ensi vuodet nuoripari asui Lontoon esikaupunkialueella, ja viulunsoitonopettajan päivätyön lisäksi Riku keikkaili viulistina ympäri Etelä-Englantia ja Walesia. Yhteisinä harrastuksina olivat sulkapallo ja patikointi, elokuvissa käynti ja paritanssin alkeiden opettelu.

”Emme ehtineet tanssikurssille ennen häitämme, ja ajattelimme että on parempi opetella häävalssi jälkikäteen kuin ei ollenkaan...”

Yksi harrastus noihin aikoihin oli jokaviikkoinen auton korjaaminen.

”Nuorina aikuisina meillä ei tietenkään ollut minkäänlaisia säästöjä, ja niinpä ensimmäinen automme oli 500 eurolla ostettu parikymmentä vuotta vanha Austin Mini. Kattoluukku vuoti vesisateella, pohja oli niin ruostunut, että maantie näkyi läpi, ja auto jätti meidät säännöllisin väliajoin tien päälle. Lukuisat kerrat vietimme iltaa tien varressa, minä konepellin alla ja tuore vaimoni auton sisällä Haynesin korjausopasta lukien. Silti olimme onnellisia auton omistajia ja koimme olevamme itsenäisiä aikuisia!”

Kun nuorenparin elämään tuli uutinen vauvasta, alkoi tuntua, ettei Lontoon esikaupunkialue ehkä kuitenkaan ole kovin mukava paikka lapsiperheelle asua.

”Pakkasimme taas kamppeemme ja pari kuukautta ennen esikoisemme syntymää muutimme uuden työni perässä keskelle Irlannin maaseutua. Lontoon Heathrowin lentoväylän meteli muuttui hevosten kavioiden kopsutukseksi seinämme vierestä. Alussa emme osanneet nukkua uudessa kodissamme, koska siellä oli niin hiljaista!”

Koti-isyys tuhoaa uran?

Perheen molemmat tyttäret ovat syntyneet Irlannissa ja pojat Suomessa.

Entä miltä näyttävät eri kulttuurit kasvatuksen näkökulmasta – mitä mistäkin maasta ottaisi mukaan, mitä jättäisi pois?

Riku korostaa, että Irlannissa ja Englannissa vallitsee edelleen varsin perinteinen sukupuolimalli, jonka mukaan isä ansaitsee perheelle elannon ja äiti kantaa vastuun lasten kasvatuksesta.

”Kun olin vuoden koti-isänä Suomeen muuttamisen jälkeen, moni irlantilainen ja englantilainen ystävä ja sukulainen oli aidosti huolissaan siitä, että tämä tuhoisi oman ammatillisen urani! Arvostan sitä, että Suomessa miehillä on tasa-arvoinen mahdollisuus olla aktiivisesti mukana lasten kasvatuksessa. Pidän hienona sitä, että molemmat vanhemmat olisivat aktiivisesti läsnä lastensa elämässä, mutta ainahan tämä ei tietenkään onnistu. Ei itsellänikään.”

Suomessa kaikkia lapsia kohdellaan ainakin periaatteessa tasa-arvoisesti. Englannissa ja Irlannissa on edelleen tiukassa istuva yhteiskuntaluokkajako.

”Sosiaalinen statuksesi ja raha määrittelevät pitkälti koulusi, jatko-opintomahdollisuutesi, ammattisi tai sen puuttumisen, ja puolisosi. Arvostan suuresti suomalaista tasa-arvon mallia, sitä ettei lapsen tulevaisuus ole kiinni pelkästään vanhempien ja heidän vanhempiensa taustasta”, Riku sanoo. Myös hyvin edullinen päivähoito saa kiitosta: Irlannissa kahden lapsen hoito olisi maksanut 2000 euroa.

Tuulia puolestaan arvostaa englantilaisessa ja irlantilaisessa kasvatuksessa sitä, että siellä lapsien annetaan olla pidempään lapsia kuin Suomessa. Itsenäistymispaine alkaa vasta myöhemmin.

”Toisaalta suomalainen yhteiskunta on paljon turvallisempi kasvuympäristö - ulkomaalaiset sukulaisemme ihmettelevätkin aina sitä, miten täällä voi päästää alle 12-vuotiaan liikkumaan yksin tai kavereidensa kanssa muuallekin kuin aidatulle takapihalle!”

Suomalainen koululaitos mietityttää:

”Siinä on paljon tavattoman hyvää, mutta tuntuu että opettajilta on viety melkein kaikki keinot puuttua ongelmakäyttäytymiseen. Tuntuu myös, että jotkut vanhemmat pesevät kätensä kasvatusvastuusta koulun portilla ja odottavat kasvatuksen suhteen opettajilta liikoja. Unohdetaan herkästi, että vaikka opettajat ovat kasvatusalan ammattilaisia, niin heidän päätehtävänsä on kuitenkin opettaa… ja meidän vanhempien tulee edelleen kasvattaa lapsiamme, yhdessä opettajien kanssa”, painottaa Tuulia.

Kun poimii elämäänsä vaikutteita useasta kulttuurista, joutuu yhdessä pohtimaan juuri meidän perheen omaa linjaa. Nichollsien perheessä yhteinen nimittäjä on löytynyt: kristillinen kasvatus. Muu on linjattu sen valinnan pohjalta. 

”Välillä nauramme, että pyrimme poimimaan molemmista kulttuureista parhaat päältä. Lastemme mielestä tämä pätee ainakin jouluna, jolloin meillä tarjoillaan sekä suomalaiset että englantilaiset jouluherkut!”

 

ULLA REMES

 

 

Richard Nicholls kasvatuksesta

Richard ja Tuulia Nichollsin muistoja lapsuudestaan ja ajatuksia hyvästä kasvatuksesta. Lue lisää

Sadan vuoden takainen vastine pullamössösukupolvelle?

Nykyajan nuorisoa kuullaan usein nimitettävän pullamössösukupolveksi, mutta olivatko ajat todella ennen niin paljon paremmin kuin nykymenoa ihmetellessä luullaan? Ville Kajan valottaa kasvatusaiheisia kirjoituksia Siunausta koteihin -lehdestä, joka oli Kirkko ja koti 100 vuotta sitten. Lue lisää