Sodan ja rauhan ytimessä naiset ja nuoret
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Ajankohtaista

Sodan ja rauhan ytimessä naiset ja nuoret

25.4.2018

Teksti:Sini-Marja Kuusipalo

Kuva: Tuija Hyttinen

Rauhantyöllä rakennetaan toivoa ja ehkäistään pakolaisuutta.

Suomen Lähetysseuran Lähetysjuhlien huhtikuun etkoilla paneuduttiin kansainväliseen rauhantyöhön.

Esimerkiksi Afrikassa elää nyt 1,2 miljardia ihmistä, puolet alle 25-vuotiaita.

”Afrikan väkiluvun ennustetaan 30 vuodessa kaksinkertaistuvan. Jos konflikteja ei saada loppumaan, ei saada ihmisille mahdollisuuksia kouluttautua, tehdä työtä, toteuttaa unelmia. Tällöin on selvää, että ihmiset lähtevät Afrikasta pois”, sanoo kansanedustaja Jutta Urpilainen.

”Kymmenen viime vuoden aikana kaksi miljoonaa lasta on kuollut aseellisissa konflikteissa”, Urpilainen kertoo.

”Jos halutaan rauhasta kestävää, on tärkeää kuulla nuorten ja naisten ääntä. Siten sitoutetaan heitä rauhan pysyvyyteen”, Urpilainen painottaa. Tuoreessa tehtävässään ulkoministerin rauhanvälityksen erityisedustajana hän etsii tapoja saada naisia ja nuoria mukaan rauhantyöhön Afrikassa.

Rauhaa solmitaan vuosia

Konfliktien taustalla on kokemus epäoikeudenmukaisuudesta. Anteeksiantaminen on vaikeaa. ”Sovinto on henkilökohtainen asia. Jokaisella pitää olla mahdollisuus kertoa vääryyksistä, joita on kohdannut”, sanoo Tanja Viikki, rauhan ja sovinnon johtava asiantuntija Suomen Lähetysseurasta.

”Sovinnon on lähdettävä paikallisista itsestään”, Viikki korostaa.

Rauhantyö on rakenteisiin vaikuttamista kunkin maan poliittisessa, sosiaalisessa ja taloudellisen tilanteessa. Rauhansopimuksiin liitetty totuus- ja sovintoprosessi ei ole rikosoikeutta, vaan siinä kuullaan uhria ja väärintekijää ja yritetään löytää tasapaino.

Rauhanprosessit ovat pitkiä. Lähetysseura on mukana Ulkoministeriön rahoittamassa rauhantyön hankkeessa Nepalissa, jossa totuus- ja sovintokomission täytäntöönpano on kestänyt jo 10 vuotta. Tunnetuin rauhanprosessi on vuonna 1995 alkanut Etelä-Afrikan totuuskomissio, joka on yhä kesken.

Urpilainen ja Viikki puhuvat oikeudenmukaisesta rauhasta. ”Ihmisten pitää tuntea, että maassa on hyvä elää. Oikeudenmukainen rauha ei tapahdu, jos kaikki eivät pääse mukaan rauhantekoon”, Tanja Viikki sanoo.

Miten Suomi selvisi?

”Suomalaiset tunnetaan kilpailukyvystä ja onnellisuudesta. Monia yllättää, että sisällissodastamme on kulunut vasta sata vuotta. Mitä Suomi teki oikein, että selvittiin? Yksi keskeinen tekijä on oppivelvollisuus ja koulutus. Luotiin mahdollisuus toteuttaa unelmia ja olla yhdenvertainen yhteiskunnassa”, Urpilainen sanoo.

Urpilainen korostaa länsimaiden vastuuta humanitäärisessä auttamisessa. ”Jos haluamme tiukasti säännöstellä sitä, ketkä tulevat hakemaan turvaa Suomesta, on tärkeää myös tukea Etiopian kaltaisia maita, jotka ottavat vastaan kaikki rajan yli tulevat pakolaiset.”

Suomalaisissa elää halu tehdä hyvää.

”Meissä asuu halu toteuttaa lähimmäisenrakkautta käytännössä, ei pelkästään Suomen rajojen sisäpuolella”, Urpilainen sanoo.