Tarpeellinen helpotus vai kalteva pinta surmaamiselle
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Tarpeellinen helpotus vai kalteva pinta surmaamiselle

25.4.2018

Teksti: Juhana Unkuri

Kuva: Bigstockphoto

Kirkko korostaa hyvän saattohoidon tärkeyttä: kivunlievitystä ja läsnäoloa, arvokasta kuolemaa.

Eutanasiaa Suomen lainsäädäntöön ajava kansalaisaloite luovutettiin eduskunnalle helmikuussa 2017. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat eivät kannata eutanasian laillistamista, vaan korostavat hyvän saattohoidon tärkeyttä viime marraskuussa antamassaan kannanotossa.

Piispojen mukaan toive arvokkaasta kuolemasta ja sietämättömän kärsimyksen lievittämisestä elämän loppuhetkillä on otettava todesta. Siihen tulee vastata takaamalla hyvä saattohoito maanlaajuisesti.

Hyvä ja ammattitaitoinen saattohoito on kuolevan ihmisen aktiivista ja kokonaisvaltaista hoitoa silloin, kun sairaus ei ole enää parannettavissa. Saattohoidossa lievitetään fyysistä ja psyykkistä kipua ja paneudutaan samalla psykologisiin, sosiaalisiin sekä hengellisiin ja elämänkatsomuksellisiin asioihin.

Saattohoitoa on kehitettävä

Saattohoidossa kuolevalla ja hänen läheisillään on mahdollisuus valmistautua lähestyvään kuolemaan. Kannanotossa todetaan, että saattohoidon pitkäjänteisyys, inhimillisyys ja hyvä laatu edellyttävät eri ammattiryhmien välistä saumatonta yhteistyötä. Piispojen mielestä onkin arvioitava, riittääkö nykyinen lainsäädäntö turvaamaan hyvän saattohoidon kaikille vai onko syytä harkita lainsäädännön kehittämistä.

Kannanotossa muistutetaan Suomen sairaanhoitajaliiton kyselystä, jonka mukaan yhdeksän kymmenestä sairaanhoitajasta katsoo, ettei saattohoitoa ole kehitetty Suomessa riittävästi. Nykyisessä kuolevien saattohoidossa on kyselyn mukaan vakavia puutteita. Piispojen mukaan tilannetta ei tule ratkaista laillistamalla kärsivän surmaaminen, vaan paneutumalla saattohoidon kehittämiseen.

Ehdotettuun eutanasialakiin sisältyy monia vakavia huolenaiheita. Olennainen kysymys on, kuka määrittelee ja millä keinoin sen rajan, jonka jälkeen ihmisen elämän lopettaminen on laillista.

Eutanasiasta yhteisölle vahinkoa

Kuopion piispa Jari Jolkkonen toteaa olevansa samoilla linjoilla kuin arkkiatri Risto Pelkonen.

”Hän on todennut, että kuolinpiikistä voi olla apua joissakin äärimmäisissä yksittäistapauksissa. Arkkiatrin mukaan eutanasian laillistamisen yhteisölliset seuraukset olisivat kuitenkin monin verroin vahingollisempia kuin mahdolliset edut.”

Jolkkonen sanoo eutanasialain muuttavan toteutuessaan lääkärin ammattia ja potilassuhdetta ratkaisevalla tavalla tuodessaan hoitomuotojen rinnalle potilaan surmaamisen.

Eutanasian laillistamista ajavassa kansalaisaloitteessa eutanasian kynnystä on haluttu nostaa asettamalla 11 ehtoa, joiden tulisi täyttyä ennen eutanasian toteuttamista. Piispa nostaa esille niin sanotun kaltevan pinnan ongelman.

”Eutanasiaan kriittisesti suhtautuvat tahot ja henkilöt ovat usein todenneet, että eutanasian laillistaminen voi johtaa tilanteeseen, jossa potilaan surmaamisen ehtoja vähitellen väljennetään. Näin saattaa käydä, vaikka se ei alkuperäinen tavoite olisikaan. Lisäksi eutanasia saattaa alkaa kohdistua vammaisiin, muistisairaisiin, lapsiin tai muihin ryhmiin, jotka eivät kykene ilmaisemaan tahtoaan samalla tavalla kuin tiedostava aikuinen.”

Masennusta, dementiaa ja alkoholismia

Jolkkosen mukaan eutanasialakia on väljennetty ainakin Hollannissa ja Belgiassa.

”Noissa maissa laillistamisen jälkeen eutanasialla on niin sanotusti hoidettu masennusta, dementiaa ja alkoholismia. Kuolettavan piikin on saanut muun muassa seksuaalisen hyväksikäytön synnyttämistä traumoista kärsinyt nainen, noin 40-vuotias miesalkoholisti sekä yksinäisyydestä ja elämän tarkoituksettomuudesta kärsinyt vanhus. Kun masennuksen vuoksi Hollannissa myönnettiin vuonna 2010 kaksi eutanasiaa, vuonna 2015 luku oli jo 56. Suomalaisessa eutanasiaan liittyvässä keskustelussa tällaiset tiedot on kuitenkin aika lailla sivuutettu”, Jolkkonen pohtii.

Jolkkonen toteaa, että kuoleviin suhtautumisen tapa on yksi tärkeimpiä yhteiskunnan inhimillisyyden mittareita.

”Ihmisoikeuksien näkökulmasta näihin haasteisiin voidaan vastata parhaiten saattohoitoa ja kivunlievitystä kehittämällä. Molemmissa ollaan menty eteenpäin, mutta tehtävää on vielä paljon.”

 


Eutanasian hyväksyy 75 prosenttia suomalaisista.

Eutanasiaa vastustaa 10–15 prosenttia suomalaisista.

Suomen Lääkäriliiton kyselyssä kuolevia potilaita hoitavista lääkäreistä eutanasialakia kannatti 17 prosenttia, koko lääkärikunnasta puolet.

Suomen Lääkäriliitto ja Maailman Lääkäriliitto ovat vastustaneet eutanasiaa monissa yhteyksissä.

Sairaanhoitajaliiton Eutanasia ja saattohoito -kyselyssä 64 prosenttia sairaanhoitajista kannatti eutanasian laillistamista.


 

 

Lainvalmistelua selvitetään

Eutanasiaa Suomen lainsäädäntöön ajava kansalaisaloite keräsi runsaat 63 000 nimeä. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa tuoreessa mietinnössään, että eduskunta hylkää ”kansalaisaloitteeseen sisältyvän ehdotuksen ryhtymisestä lainvalmistelutoimenpiteisiin eutanasialain säätämiseksi ja eutanasian laillistamiseksi Suomessa”.

Valiokunta ehdottaa laajapohjaisen asiantuntijatyöryhmän asettamista selvittämään elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa, itsemääräämisoikeutta sekä saattohoitoa ja eutanasiaa koskevia sääntelytarpeita. Siltä odotetaan myös muutosehdotuksia lainsäädäntöön.

Valiokunta katsoo, että kansalaisaloitteen herättämän keskustelun kaltaista laajaa kansalaiskeskustelua ja huolellista eettistä arviointia tarvitaan. Lisäksi tarvitaan perusoikeuksiin, rikoslainsäädäntöön ja terveydenhuollon henkilöstön asemaan liittyvää selvitystä.

Asia menee eduskunnan täysistunnon käsiteltäväksi ja päätettäväksi näillä näkymin toukokuun alkupuolella.