Minun kirkkoni ei sorra eikä syrji
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Arkisto

Minun kirkkoni ei sorra eikä syrji

28.3.2018

Teksti ja kuva: Kaija Vuorio

Heikki Juutinen ei mieti tuonpuoleisia, mutta tässä elämässä hän puolustaa kristinuskon arvoja. 

Arvot liittyvät identiteettiin. Vastavalmistuneena maisterina hän työskenteli vuoden Israelissa kibbutseilla ja sai tuttavikseen sekä arabeja että juutalaisia. 

”Juutalaiset olivat ylpeitä juutalaisuudestaan ja arabit siitä, että olivat muslimeja. Oivalsin, että yhtä lailla ylpeästi minä voin olla kristitty.” 

”Haluaisin, että kirkko olisi keihäänkärkenä taistelemassa sairaiden, sorrettujen ja syrjittyjen puolesta.” 

Kun kirkko elää sanomansa mukaan, se ei paina ketään synti-sanalla alaspäin, vaan puhuu hyvästä elämästä ja tuo ihmisille lohtua ja iloa. Silloin kirkko myös taistelee heikkojen ja vähemmistöjen puolesta. 

”On kyse ihmisen hyväksymisestä. Siksi tuntuu aivan uskomattomalta, ettei naisia tai homoseksuaaleja kohdeltaisi kirkossa niin kuin kaikkia muitakin ihmisiä.” 

”Kirkon ei tule tukea syrjiviä ja sortavia rakenteita, koska kristinusko ei ole syrjivä, alistava eikä sortava uskonto.” 

Heikki Juutinen on toiminut kolme kautta kirkkovaltuustossa, kirkkoneuvostossa ja Puijon seurakuntaneuvostossa. Alussa tuntui, että virkamiesjohto on niin voimakastahtoista ja määrätietoista, ettei mihinkään voi vaikuttaa. Sittemmin onkin tuntunut hyvältä, että johto tietää mitä tahtoo. Syntyy oikeaa keskustelua. 

Senkin Juutinen on huomannut, että kirkon työntekijät ovat paljon avarakatseisempia kuin keskivertoseurakuntalaiset. 

Valitettavasti hyvin harva tavallinen kirkon jäsen haluaa osallistua päätöksentekoon. Herätyskristilliset ovat puolestaan sitäkin aktiivisempia. 

”Kirkko on hyvä, elämää suojeleva ja heikoimmista huolta pitävä viitekehys. Juuri sellaisesta kirkosta minä pidän.”