Kun rajut sääilmiöt ahdistavat
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Arkisto

Kun rajut sääilmiöt ahdistavat

31.1.2018

Teksti: Riitta Hirvonen

Kuva: Sanna Krook

Kun ihminen lukee lehdestä sairauden oireita, alkaa hänestä helposti tuntua, että juuri tuo tauti itselläkin on. Kaikki merkit täsmäävät: kutittaa, pakottaa, nipistää.

Alammeko tunnistaa itsessämme myös ympäristöahdistuksen oireita, kun niistä puhuu ympäristöasioiden tutkija, teologi Panu Pihkala?

Pihkala on kirjoittanut aiheesta kirjan. Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo -teoksen syntyyn on selvä syy: ympäristöön liittyvää surua ja ahdistusta ei oteta aina vakavasti.

Ympäristöön ja luontoon liittyvät surulliset uutiset saattavat aiheuttaa vatsakipuja, päänsärkyä ja unettomuutta. Näitä kokemuksia ei kannata mitätöidä kysymällä, mikä ahdistunutta, huonosti voivaa ihmistä oikeasti vaivaa.

Yhteys muihin ahdistuksiin

Pihkala kysyy, miksi olemme nykyaikana niin usein äreitä ja levottomia. Miksi moni tunnistaa itsessään surumielisyyttä, vaikka asiat ovat päällisin puolin omassa elämässä kunnossa. On vain jotenkin niin haikea olo.

Alakulon ja surumielisyyden syy on monesti ympäristöahdistus, Pihkala väittää. Hän on tutkimustensa perusteella tullut vakuuttuneeksi siitä, että ympäristöahdistus on laaja ilmiö.

”Useimmiten ahdistus nivoutuu yhteen erilaisten muiden stressiä aiheuttavien tilanteiden kanssa esimerkiksi työpaikalla”, Pihkala täsmentää.

Ihmiset kokevat ympäristöön ja luontoon liittyviä asioita hyvin eri tavoin. Jotakuta ahdistaa yhden vanhan puun kaataminen lähitontilla, toinen antaa surutta sahan soida.

Ilmastonmuutos on kuitenkin Pihkalan mukaan ilmiö ja kriisi, johon suurin osa suomalaisista liittää jonkinlaista ahdistusta ja huolta.

”Ympäristöahdistus helpottuisi, kun tunteensa voisi sanoa ääneen kodissa, työpaikalla tai ystävien parissa”, Pihkala sanoo.

”Ahdistus voi kanavoitua esimerkiksi yleisenä nettiraivona tai tarpeena torjua ilmastonmuutos, jos omalle pahalle ololle ei ole muita purkautumiskeinoja.”

Vaikeasta asiasta hankala puhua

Kun monista muistakin henkilökohtaisista ahdistuksista on ryhdytty puhumaan ääneen, miksi ympäristöön liittyvästä ahdistuksesta vaietaan?

Pihkalan kirjassa syiksi mainitaan esimerkiksi asian kipeys ja toisaalta tarve olla optimisti: kyllä kekseliäs ihminen saa ilmastonmuutoksen lopulta hallintaansa.

Yleensä stressiä, esimerkiksi työhön liittyvää, helpottaa se, että saa asioita tehdyksi. Mutta miten yksittäinen kansalainen voi tehdä maailman tilaa paremmaksi?

”Moni kysyy myös, kannattaako se edes, kun monet poliittiset johtajakaan eivät tunnu tiedostavan ahdinkoa.”

Pihkalan kirjan nimi Ympäristöahdistus ja toivo viittaa siihen, ettei kirjaa sävytä ainoastaan tumma väri. Kirjan loppuosassa kuljetaan toivon tietä. Kirjan tekijä on listannut asioita, joita itse kukin voi tehdä ympäristöahdistuksen käsittelemiseksi.

”Pienetkään teot eivät ole mitättömiä, sillä ne ohjaavat meitä oikeaan suuntaan”, Pihkala sanoo.

Hän korostaa ja käyttää kirjasta termiä ”kahden tason näkökyky”.

”Maailmassa tapahtuu samaan aikaan paljon sekä pahaa että hyvää. Elämäniloa ei pidä kadottaa edes ympäristöahdistuksen aikakautena.”

”Elämäniloa ei pidä
kadottaa.”


Liioitteletko avuttomuutta?

”Tuntuuko sinusta, että maailma on menossa päin helvettiä? Joskus? Usein? Yleensä? Monista ihmisistä tuntuu siltä, ainakin ajoittain.”


”Ympäristöongelmien täydempi kohtaaminen vaatii monenlaisten omien vaikeiden tunteiden kohtaamista. Niiden herättämä suru ja kipu voi aiheuttaa haluttomuutta miettiä koko asiaa.”


”Yksi defenssi ympäristöongelmiin liittyen on avuttomuuden liioittelu, joka auttaa yksilöä jatkamaan entistä elämäntapaansa.”


”Joka päivässä on tarttumapintoja sekä iloon että suruun, elämä on moniulotteista. Ympäristöahdistuksen vallatessa alaa yritän muistaa mielen vuodenaikojen vaihtelun ja roikun kiinni toivossa.”


”Ympäristöahdistuksen aikana kristityille tuo syvän lohdun se, että kaikki ei olekaan ihmisten omissa käsissä.”

Poimintoja Panu Pihkalan tekstistä Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo.