Viisas puu ei kasva rajattomasti
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Viisas puu ei kasva rajattomasti

29.11.2017

Teksti: Kaarina Heiskanen

Kuva: Pixabay, Tuija Hyttinen

Katsokaa pihlajaa ja haapaa. Moni pitää niitä roskapuina, mutta ne ovat metsän tärkeimmät puut. Tämä ei ole Jeesuksen sana vaan ekoteologi Pauliina Kainulaisen.

Raamattu vilisee puuvertauksia. On Elämän puu. On hyvän ja pahan tiedon puu. On hedelmää tuottamaton viikunapuu. 
Entä jos Pyhä kirja olisi kirjoitettu Suomessa, ja Jeesus olisi hakenut vertauksensa kuusessa keinuttelevia oravia katsellen – mitä Jeesus olisi sanonut?

”Hän oli vertausten mestari, joten en lähde keksimään, mitä hän sanoisi”, ekoteologi Pauliina Kainulainen toppuuttelee.

”Mutta ehkä hän saattaisi sanoa, että katsokaa pihlajaa ja haapaa. Niitä pidetään roskapuina, mutta ne ovat kaikkein tärkeimpiä kokonaisuuden kannalta.” 

Kainulaiselle ne ovat metsän läheisimmät puut. Pihlaja on kaunis kaikkina vuodenaikoina, ja se on suomalaisille pyhä pihapuu. Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa, pyhät lehvät oksasilla, marjaset sitäi pyhemmät, lukee Kalevalassakin.

”Eniten ilahduttaa, kun näen metsässä ison kauniin haavan, jonka runko kasvaa keltaista jäkälää. Se on tärkeä metsän eliöiden elämälle, monimuotoisuuden ihmeellinen puu. Suomen metsien tila on mielestäni huono, ja lajien kato on suuri. Haavat pitäisi jättää pystyyn edistämään monimuotoisuutta.”

Vihapuhe, huono hedelmä

Hedelmistään puu tunnetaan, sanoi Jeesus. Pauliina Kainulainen löytää yhtymäkohdan vihapuheeseen, huonoihin hedelmiin.

”Me tarvitsemme hyviä hedelmiä, sanoja, jotka antavat elinvoimaa ja viisautta.” 

Jeesuksen vertauksessa puutarhan omistaja päätti antaa vuoden lisäaikaa hedelmää tuottamattomalle viikunapuulle.

”Vaikka ei kykene tuottamaan hyviä hedelmiä, saa silti uuden mahdollisuuden.”

Jeesus puhui itsestään viinipuuna ja seuraajistaan puun oksina. Se kuvastaa kiinteää yhteyttä voiman lähteeseen. Sama sanotaan Vanhassa testamentissa toisin: Siunattu se joka luottaa Herraan. Hän on kuin puu, joka kurkottaa juurensa veteen eikä pelkää kuivuuden ja helteen tuloa, vaan tuottaa hedelmää aina.

”Ihminen tarvitsee yhteyttä Jumalan voimanlähteisiin ja oman mielensä syvyyksiin. Muuten emme jaksa katsoa silmiin tämän ajan ongelmia ja omia vaikeuksiamme emmekä löydä keinoja kulkea eteenpäin.”
Kainulainen kaipaa kirkolta syviä hengellisyyden juuria ja hyviä hedelmiä. Ironista kyllä, reformaation merkkivuonna hän toteaa, että reformaatio katkoi juuria vanhaan ja koeteltuun hengellisyyteen. Protestanttiset kirkot ovat kadottaneet mystisen tradition, joka elää niin katolisessa kuin ortodoksisessa luostarilaitoksessa sekä teksteissä, jotka ovat peräisin erämaaisiltä ja -äideiltä jakamattoman kirkon ajoilta.

”Suomalaisessa hengellisyydessä on paljon juurevaa, mutta olemme menettäneet ihmismieltä ja ihmielämän kokonaisuutta koskevaa viisautta.”

Protestanttinen kristillisyys on – ja taas puuvertaus – latvapainotteista.

”Vanha hengellisyys sanoo, että rukouksen tulee laskeutua päästä sydämeen. Hengellisyytemme on liian rationaalista, mutta uskon, että olemme menossa parempaan suuntaan.”

Kainulainen huomasi jo lapsena, että metsä rauhoittaa ja auttaa suhteellistamaan huolia. Monelle suomalaiselle metsä on Luojan kohtaamisen paikka. 

”Olen halunnut silloittaa kristillisen tradition ja vanhan suomalaisen luontohengellisyyden.” 

 

Omaan mittaan kasvu

Jatkuva kasvu on puille vieras ajatus. Puu kasvaa määrämittansa pituutta ja alkaa sen jälkeen kasvattaa järeyttä. 

”Se on kohtuullisen kasvun ja omaan mittaansa kasvamisen kuva. Jatkuva kasvu ei ole mahdollista rajallisella maapallolla.”

Kohtuullisuutta voi oppia mystiikan perinteestä. Mietiskelevä rukous opettaa kasvattamaan juuria syvemmälle. Mystiikka sisältää ajatuksen vapaaehtoisesta luopumisesta. Se on tärkeää, kun ihmisen toiminta voimistaa ilmastonmuutosta ja tekee osan planeetasta asuinkelvottomaksi. Ylikuluttaminen on koodattu elämäntapaamme. 

”Emme tee sitä pahuuttamme. Emme vain näe sen seurauksia.”
Luopumisen tarpeen näkeminen vaatii siviilirohkeutta ja syviä hengellisiä juuria. 

”Viisaat mystikot ovat tajunneet: Kristinusko on luopumisen tie, ja sillä on paljon tekemistä elämäntapamme ja globaalin vastuumme kanssa.”

Metsäomaisuudesta pidetään hyvää huolta

Kuopion seurakuntayhtymän metsätalous- ja virkistyskäytössä olevien tilojen määrä on kaikkiaan 36 kappaletta. Tilojen yhteenlaskettu metsätalousmaan pinta-ala on 3293,4 hehtaaria.

Seurakuntayhtymä hoitaa metsiään yhteisen kirkkovaltuuston hyväksymän metsäsuunnitelman mukaisesti. Metsäsuunnitelma on aina metsänhoidon asiantuntemusta edustavan yhteisön tai henkilön laatima.

Seurakuntayhtymän metsätilat sijaitsevat kuuden kunnan alueella. Pääosa tiloista sijaitsee Kuopiossa (28), lisäksi tiloja on Kaavilla, Lapinlahdella, Rautalammilla, Rautavaaralla ja Tuusniemellä.

Seurakuntayhtymän tavoitteena on hoitaa ja käyttää metsiään pitkäjänteisesti ja kestävästi siten, että hyvän taloudellisen tuloksen lisäksi metsien käytössä otetaan huomioon myös metsien muut käyttömuodot ja virkistysarvot.

Vuosille 2016–2025 laadittu metsäsuunnitelma antaa seurakuntayhtymälle hyvät edellytykset metsäomaisuutensa käytön strategiseen suunnitteluun osana muuta omaisuudenhallintaa. 

Talousmetsien luonnonhoidolla voidaan vaikuttaa monimuotoisuuden turvaamiseen, vesiensuojeluun, metsämaiseman hoitoon, kulttuuriperintökohteiden turvaamiseen ja monikäyttömahdollisuuksien edistämiseen.