Armon varassa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Kannanotot

Armon varassa

25.10.2017

Teksti: Minna Siikaniva

On sunnuntai-aamu ja luen Helsingin Sanomia. Silmiini osuu pelkistetty kuolinilmoitus, jossa on lyhyt teksti. Siinä osassa, jossa luetellaan kaipaavat omaiset, on vain yksi nimi. Yksi ihminen, jonka kaipaus, rakkaus sekä toivo jälleennäkemisestä on kiteytetty todella ytimekkäästi yhteen lauseeseen. Ne, jotka rakastavat Jumalaa, eivät koskaan näe toisiaan viimeistä kertaa. Ilmoitus koskettaa minua niin paljon, että otan sen talteen ja se jää moneksi viikoksi pöydän kulmalle. Ilmoitus osuu silmiini aina aamuisin. Kuinka lohduttava sanoma tuohon lauseeseen kätkeytyy. Kuinka paljon toivoa tuohon lauseeseen sisältyy. Kuinka tärkeän ja yksinkertaisen sanoman se meille välittää. Rakkaus Jumalaan antaa meille toivon kuoleman jälkeisestä ikuisesta elämästä. 

Marraskuun alussa vietämme pyhäinpäivää, jolloin muistelumme kohteena ovat sekä kristikunnan marttyyrit että kaikki muut kuolleet, jotka ovat uskoneet Kristukseen. Sana pyhä ei viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyhä. Uskontunnustuksen mukaan voimme liittyä pyhien yhteyteen. Päivän perinteinen evankeliumi on Jeesuksen vuorisaarnan alussa olevat autuaaksijulistukset. 

Onko evankeliumitekstissä lueteltu ne hyveet, joita Jumalaa rakastavassa ihmisessä täytyy olla? Mitä Jeesus mahtoi tarkoittaa kuuluisan vuorisaarnansa autuaaksijulistuksissa?

Autuas tarkoittaa onnellista, onniteltavaa. Kyseessä eivät ole sielun autuuden ehdot. Autuaaksijulistukset eivät kuvaa oikealla tavalla hurskaita ihmisiä. Ne eivät ole kristillisten hyveiden luettelo. Kyse on Jumalan lahjasta ihmisille – armosta, joka tulee ansiottomille. 

Pyhä ihminen ei ole täydellinen. Hän ei ole hyvä, elämässään onnistunut ja nuhteeton ihminen. Hän on yhtä syntinen, murtunut ja epäonnistunut kuin kuka tahansa. Pyhyys on jotain muuta kuin ihmisen täydellisyyttä. Se on Kristuksen vaikutuksen alaisuudessa elämistä ja yhä syvempää synnin ja armon tuntoa. Pyhyys on Jumalan lahja, jonka me saamme armosta omistaa.

Luther on sanonut, että Kristuksen kautta kuolema on tehty tyhjäksi koko maailmassa ja se ei voi vahingoittaa Kristukseen uskovia. Kuolemasta tulee myös synnin tuho, sillä kuolema kuolettaa synnin. 

Kynttilät haudoilla kertovat muistoista, kaipauksesta ja surusta. Ylösnousemuksen valo valaisee kuitenkin kuoleman pimeyden. Jälleennäkemisen toivo on uskossa ja armossa. 

Mutta hän on vastannut minulle: Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydeksi heikkoudessa. (2 Kor. 12:9)


**@**