Lupa olla huono
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Lupa olla huono

30.8.2017

Teksti: Heli Haring

Kuva: Seija Rytkönen

Elias Kvist on saanut verenperintönä körttiläisen vakaumuksen
ja kutsumuksen lääkärin ammattiin. Elämä täyttyy nyt opiskelusta, pitkistä keskusteluista kämppäkavereiden kanssa ja körttiseuroista.

Kun muut yliopisto-opiskelijat vasta alkavat palailla kesälomilta, on Elias Kvist kurssikavereineen jo ehtinyt istua hyvän tovin luennoilla. Neljäs vuosi lääketieteen opintojen parissa Kuopiossa on pyörähtänyt käyntiin.

”Heinäkuun olin amanuenssina anestesiapuolella Jyväskylässä. Tuntui se aika jännältä olla melkein oikeissa lääkärin töissä vaikka harjoittelijanahan siinä seurataan vierestä lääkärin työskentelyä”, Elias kertoo.

Sittenkin lääkäriksi

Ei ollut ollenkaan itsestään selvää, että Elias päätyisi hakemaan lääketieteelliseen.

”Itse asiassa tosi pitkään ajattelin, että se on vihonviimeinen opiskeluala, johon pyrin. Isäni on lääkäri ja hänen juttujensa perusteella työstä ei syntynyt mitenkään houkutteleva kuva.”

Vaivihkaa mieli kuitenkin muuttui ja veri alkoi vetää yhä enemmän isän jalanjäljille.

”Vanhempani ovat antaneet meidän lasten valita aivan vapaasti omat polkumme. Kun päätin hakea lääketieteelliseen, he tukivat täysillä pyrkimystäni.”

Turun läheltä Kaarinasta kotoisin oleva Elias päätti pyrkiä Kuopion yliopistoon.

”Turkuun jääminen olisi tuntunut liian helpolta ratkaisulta. Halusin itsenäistyä. Tänne oli myös suurimmat sisäänottomäärät ja painoarvoa hyvällä ylioppilastodistuksella, joten yritin maksimoida mahdollisuuteni.”

Elias kertoo olleensa koulussa varsinainen hikipinko, silti hän ei koe menestymispaineita.

”Körttiläisyys merkitsee lupaa olla myös huono. Ei tarvitse yrittää olla parempi kuin on. Ajatus on äärimmäisen helpottava.”

Körttikodin yhteisöllisyyttä

Kuopiossa Elias on viihtynyt sen verran hyvin, että kotipuolessa tulee käytyä vain pari kertaa lukukauden aikana.

”Jos aikoo opintojen suhteen saada jotain aikaiseksi, on parempi jäädä tänne. Kotona ei ehtisi keskittyä lukemiseen.”

”Miellän itseni kyllä edelleen kaarinalaiseksi, mutta Kuopiokin tuntuu monella tapaa viihtyisältä kaupungilta. Tämä ei ole liian iso ja kuitenkin täältä löytää paljon tekemistä ja näkemistä.”

Yhdeksi suureksi viihtyvyystekijäksi Elias mainitsee erittäin mukavat kämppäkaverit. Herättäjä-Yhdistyksen ylläpitämässä opiskelija-asuntolassa, Körttikodissa, eletään kuulemma hyvin yhteisöllisesti.

”Meillä kaikilla on omat huoneet, mutta iso osa ajasta tulee vietettyä yhteisissä tiloissa parantamassa maailmaa ja höpöttelemässä niitä näitä.”

Körttikodilla järjestetään myös körttiseuroja opiskelijoille ja nuorille aikuisille.

”Ne ovat hyvin vapaamuotoisia kokoontumisia, joissa veisataan Siionin virsiä ja sana on vapaa. Tiedotamme seuroista oppilaitosten ilmoitustauluilla ja kiinnostuneet voivat olla yhteyksissä suoraan minuunkin Facebookin kautta.”

Toisinaan Elias käy myös Pappilan Perjantai-illoissa ja ylioppilaskunnan yhteiskristillisessä Suola-kerhossa.

Herättäjäjuhlien konkari

Körttihenkisyyteen Elias on kasvanut aivan syntymästään saakka – kirjaimellisesti. Körttivanhempien esikoinen nimittäin osallistui ensimmäistä kertaa Herättäjäjuhlille parin viikon ikäisenä käärönä. Sen jälkeen Herättäjäjuhlat ovat kuuluneet ohjelmistoon lähes joka kesä.

”Kävin rippikoulun Aholansaaressa ja sen jälkeen innostuin juhlista toden teolla. Siellä kun tapaa aina vanhoja kavereita.”

Luonnollisesti Elias osallistui myös Nilsiän heinäkuisille Herättäjäjuhlille.

”Nyt oli ensimmäinen kerta riparin jälkeen, kun en ollut juhlilla talkoolaisena vaan ihan tavallisena kävijänä.”

”Tänä vuonna oman mausteensa tunnelmaan toi se, että käyttöön otettiin uudet Siionin virret.”

”Silmiin pisti myös aikaisempaa näkyvämmät turvatoimet. Itselläni oli siellä koko ajan turvallinen olo vaikka joissakin kävijöissä toimet saattoivat ehkä herättää levottomuutta.”

Riman alta

Elias myöntää körttiläisyyden olevan perustavanlaatuinen osaa itseään. Silti hän ei mielellään tuo uskoaan esille.

”Miellän sen hyvin yksityiseksi asiaksi ja minulle tulee epämukava olo, jos uskoa pitää jotenkin alleviivata. Minulla on vakaumus, mutta en määrittele itseäni sen kautta.”

Elias kertoo pyrkivänsä elämään muita ihmisiä kunnioittaen ja hänen vakaumuksensa tulee esiin aivan arkisissa tilanteissa.

”En koe tarvitsevani uskoni tueksi erilaisia rituaaleja. En esimerkiksi ole koskaan oikein oppinut rukoilemaan. Lapsenakin meillä oli iltarukouksen tilalla virsi.”

Siionin virsiä veisatessaan Elias tuntee aina rauhoittuvansa.

”Körteille veisaaminen on perinteisesti vastannut rukoilua”, hän pohtii.

Elias mainitsee joskus kuulleensa körttiläisyydestä määritelmän, johon hänen mielestään kiteytyy loistavalla tavalla koko herätysliikkeen ideologia.

”Körttiläisyydessä rima on niin korkealla, että jokainen varmasti pääsee sen ali. Se tuntuu hyvin vapauttavalta.”