Mitä kesästä 2017 jäi käteen?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Kannanotot

Mitä kesästä 2017 jäi käteen?

30.8.2017

Teksti: Juuso Happonen

 

1. Sadetta ja epävakaisen koleaa. Helteitä odotettiin, niitä ei tullut. Mökkiä sai harva se päivä olla lämmittämässä, kun aurinko ei hoitanut hommiaan (lue: kun pilvet ovat lisääntyneet ilmastonmuutoksen johdosta???). Siitä huolimatta mökkielämä maistui, järvelle piti päästä, ja olipahan vähemmän pölyjä ja siitinpölyjä ilmassa.

2. Melkoinen hässäkkä taideprojektin eteenpäin myllähtäessä vei yllättävän paljon enemmän aikaa ja voimia kuin mitä oli ajatellut. Yhteisöllinen taideteos Pönttö 2017 kiertää terveyskeskusten vuodeosastojen aulatiloja osana Suomi100 -kampanjaa ja toi valtavasti uutta miettimistä ja odottamattomia tilanteita. Niin käy vääjäämättä, kun taideprojekti kohtaa vuodeosaston arjen. Osalta osastoista ei ollenkaan päästy – toiveista ja vähän lupauksistakin huolimatta – katsomaan teosta ja nauttimaan luontoelämyksestä taiteen keinoin. Silti se opettaa paljon – ainakin tekijäpuolelle.

3. Iloa tihkui ystävistä, sukulaisista, tuttavista ja kohtaamisista. Jotain on suomalaisessa kontekstissa muuttunut maailmanpoliittisen tilanteen ja talouskriisin jatkumisen myötä – tiedätkö sinä mitä? Ollaanko käännytty terveellä tavalla katsomaan oman kansakunnan ja maan voimavaroihin, rikkauksiin ja kansainvälistymisen tuomaan rikkauteen sekä oman lähipiirin kauneuteen, arvoon ja merkitykseen? Vai ollaanko vaan tyydytty siihen mitä sattuu saamaan?

4. Luojan sinistä kultaa löytyi metsästä ja punaisia timantteja puskista ja pelloilta. Kun vain jaksoi kaverin ja poimurin kanssa liikahtaa. Samoin hopeista Veten Viljaa ui verkkoon, uistimeen ja onkeen. Satatuhatta kertaa makeampaa evästä kuin ylikansallisen yhtiön tuotantoketjun vaniljakreemiherkut tai muoviin pakatut tuontikalat. Näitä kun jaksaisi arvostaa ympäri vuoden – onneksi edes kesällä.

Mieleen nousee kiitollisuus kaiken vajavaisen keskellä. Elämä on keskeneräistä, kohtaaminen vajavaista, ymmärtäminen epätäydellistä, tulokseksi tulee b-luokan tuotantoa, kohtaamisissa on säröjä, rosoa ja epäonnistumisia - täystyrmäämisiäkin. Silti käsillä ja sisälläni on eteenpäin punnertavaa elämää, jossa jokin hyvyyden voima on salatullakin tavalla läsnä ja kannustaa yrittämään, uudelleen ja uudelleen. Opastaa tuhkaan palaneen unelmankin ääreltä löytämään aarteita ja uusia näkyjä, jotka kuljettavat seuraavaa vuosituhatta kohti. Viljellen, varjellen, rukoillen ja työtä tehden. Siunatun epätäydellisinä!

5. Ai niin – eksyin elämäni ensimmäistä kertaa körttijuhlille – ostin Siionin uudet virret ja kaksi pussia körttipastilleja. Toinen on vielä avaamatta! Siellä tuntui käsin kosketeltavana epätäydellisyyden ylistys. Olin jotenkin kotona.