Haastaako auttamatta jättäminen lääkärin etiikkaa?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Haastaako auttamatta jättäminen lääkärin etiikkaa?

30.8.2017

Teksti: Ulla Remes

Kuvat: Seija Rytkönen

Maalaisjärkeä höystettynä tieteellä ja asiakkaan kuuntelemisella,
siinä lääkäri Ville Pöntysen reseptit hyvään terveydenhoitoon.

Auttamisen ja auttamatta jättämisen raja kulkee usein arkisissa tilanteissa kuten vastaanotolle tulevan asiakkaan kuuntelemisessa. Lääkärin etiikka kulkee mukana myös sairauksien ja oireiden hoidossa, ei pelkästään esimerkiksi saattohoidossa tai muuten elämän ja kuoleman rajojen kysymyksissä.

”Tapaan päivittäin asiakkaita, joita ei ole kuunneltu. Heitä ja heidän oireitaan ei ole otettu todesta. Toimintakykyä ja työtehoa vahvastikin rajoittaville asioille ei löydy selkeää syytä, ja koska niin käy, oireetkin voidaan jättää hoitamatta. Välillä annetaan ymmärtää, että elimelliset oireet ovat pelkkää kuvittelua tai psyykkistä sairautta tai ainakin itse itselle aiheutettua”, kuvaa yleislääkäri Ville Pöntynen.

Kuka näkee kokonaisuuden

Lääkäri Ville Pöntynen tietää, että tämän kokenut ihminen kulkee lääkäriltä toiselle kunnes hänet otetaan todesta. Sairauslomia saattaa kertyä tai erilaisia oireita kasaantua suuri määrä, kun julkisen sektorin keskenään erilliset alat tutkivat eri osa-alueita kenenkään pysähtymättä kokonaisuuden ääreen. Mikä prosessissa lokeroitumisen lisäksi oikein menee pieleen?

”Jos verikokeet ovat kunnossa tai vain vähän pielessä, tulkitaan että mitään ei tarvitse tehdä. Jää kysymys, valehteleeko potilas oireistaan, onko otettu oikeita tutkimuksia ja onko tuloksia tulkittu oikein.”

Ville Pöntynen haastaa kollegansa:

”Mielestäni potilasta pitää auttaa, vaikka diagnostisen sairauden kriteerit eivät täyty. Haastavinta ja vaarallisinta on sanoa potilasta terveeksi.”

Entä jos sairautta ei löydy

Sairauksien hoitamisessa lääkäriä auttavat Käypä hoito -suositukset, jotka on laadittu viimeisimpien tutkimusten tuloksista. Niitä laatimassa on usean asiantuntijan tiimi ja ne pohjautuvat laajaan tilastoaineistoon. Eivätkö ne riitä lääkärille ohjeistukseksi?

”Laaja tilastoaineisto antaa suuren kuvan, yksilölliset tilanteet voivat olla hyvinkin erilaisia, ja puutteitakin havaitaan tiedon kertyessä. Hoitosuositukset antavat ohjeet diagnosoitujen sairauksien hoitamiseksi. Useat kollegat ymmärtävät tämän niin, että lääkärin velvollisuutena ei ole auttaa potilasta, jos hänen oireensa ja tutkimustuloksensa eivät täytä sairauksien diagnostisia kriteereitä. Oma mielipiteeni on, että lääkärin velvollisuus on auttaa myös niissä tilanteissa, kun sairauden kriteerit eivät täyty.”

”Myös Käypä hoito -suositusten vastuuvapaus kehottaa arvioimaan potilaan yksilöllisesti ja poikkeamaan tarvittaessa Käypä hoito -suosituksen ohjeista potilaan edun niin edellyttäessä.”

Kärsimystä täytyy lievittää

Ville Pöntynen täräyttää:

”Käypä hoito -suositus on silloin karhunpalvelus suomalaiselle terveydenhoidolle, jos se passivoittaa lääkärit olemaan ottamatta itse asioista selvää ja kuuntelematta potilasta laajasti. Ihminen on otettava aina kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisesti vastaan: on selvitettävä elämäntilanne, hengitetty sisäilma, kehon kemiallinen tasapaino.”

”Peräänkuulutan maalaisjärkeä, tietenkään tieteellistä ja akateemista tutkimusta ei saa unohtaa.”

Lääkäri Ville Pöntysestä on tehty myös kanteluita Valviraan lähinnä kilpirauhaslääkitykseen liittyen. Asiaa on selvitetty vuoden verran: voidaanko kilpirauhaslääkitystä aloittaa ennen kuin viralliset hoitosuositukset täyttyvät, jos potilas siitä hyötyy. Samasta asiasta on vireillä kanteluita useasta lääkäristä ja useiden lääkärien toimintaa on rajoitettu.

”Tässä prosessissa olen myös miettinyt, mikä on lääkärin etiikka toista lääkäriä kohtaan. Kantelijoina ovat toiset lääkärit.”

”Vaikka potilaillani sairauden diagnostiset kriteerit eivät täyty, heille tehdyistä laboratoriotutkimuksista löytyy poikkeavia tuloksia. Tämä vahvistaa käsityksen, että kyseessä on todellinen elimellinen (somaattinen) terveysongelma eikä psyykkinen sairaus tai kuvitellut oireet. Myös professori Matti Välimäki ja sisätautiopin dosentti Esa Soppi ovat julkisesti ilmoittaneet toimivansa hoitosuosituksista poikkeavalla tavalla hoitaessaan potilaitaan”.

Murros myös sisäilmaoireilun hoidossa

Kilpirauhasta pidetään yhtenä niistä elimistä, joihin sisäilman ongelmat vaikuttavat.

”Näen, että olemme murroksessa kilpirauhasasioiden hoidossa. Samoin sisäilmatoksiinien ja kemikaalien aiheuttamien terveysongelmien tunnistamisessa ja hoitokäytännöissä olemme muutoksen edessä väistämättä, koska sisäilmaongelmat ja niiden aiheuttama oireilu, sairaudet ja sairauspoissaolot räjähtävät käsiin.”

Lääkärin vala sitouttaa jokaista lääkäriä. Mihin se velvoittaa?

”Tärkeimpänä asiana pidän velvollisuuttani ylläpitää ja edistää terveyttä, ennaltaehkäistä sairautta, parantaa sairaita ja lievittää heidän kärsimystään. Vala ei edellytä, että potilaalla tulee olla diagnoosi. Vaikka kaikkia käyttäminäni menetelmiä ei kuvata virallisissa hoitosuosituksissa, on niiden käytön perusteet löydettävissä alan oppikirjoista ja luotettavina pidettävistä lähteistä. Ne ovat tieteellisesti ja kokemuspohjaisesti perusteltuja. Uutta kokemusta on myös jonkun kerrytettävä.”

”Lääkäreille opetetaan myös se periaate, että potilasta pitää hoitaa, ei laboratoriotuloksia.”