Mestarin jalanjäljillä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Ajankohtaista

Mestarin jalanjäljillä

28.6.2017

Teksti ja kuvat: Seija Rytkönen

Kallaveden seurakunnan diakoniatyö ei jumahda paikoilleen kesälläkään. Pop up -diakonia-auto on liikkeellä.

Pop up -kahvilan kiertueella pysähdyttiin yhteensä 27 paikkaan Petosella, Jynkässä, Leväsellä ja maaseudulla. Maaningalla pysähdyspaikkoja oli 10, ja kiertuetta jatketaan heinäkuun lopussa.

Tarkoituksena on kohdata ihmisiä rennosti kahvittelun lomassa ja kertoa, millaista apua kristilliseen rakkauteen perustuvan palvelun kautta on tarjolla. Jokainen kohtaaminen on tärkeä ja arvokas. Koko diakoniatiimi on lähtenyt tähän antaumuksella mukaan. Alkuperäinen idea tuli Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnasta, jossa pop up -kahvilasta on saatu kannustavia kokemuksia.

Kahvin lomassa jutellaan

”Olemme ihmisiä varten! Näin tulee oma seurakunta ja erityisesti sen tekemä diakoniatyö tutummaksi”, kertoilee Kallaveden seurakunnan diakoniatyöntekijä Martti Olsen.

Olsen pyöräyttää auton Hautalahdenkatu 1:ssä olevan taloyhtiön pihaan, kaivelee tavaratilasta pöydän ja tuolit ja asetteleepa hän vielä kauniin kukkasenkin puupölkyn päälle. Nyt vain odottelemaan, kuka vieraaksi tuleekaan.

”Terve! Tulkaahan kahville, vai otatteko mieluummin mehua? Juu, nämä eivät maksa mitään!”

Kouluikäiset lapset kirmailevat pihalla ja Kallaveden diakoniatyöstä vastaava Maarit Kirkinen kutsuu lapsetkin nauttimaan mehusta, pullasta tai kahvista sekä hyvästä keskusteluseurasta. Lapset juttelevat niitä näitä ja lennähtävät kohta pihaleikkeihinsä.

”Jotkut ovat katsoneet tarkkaan Kirkko ja kodista, milloin tämä diakonia-auto on lähellä, ja tulevat sitten kahville. Toiset tulevat spontaanisti paikalle. Ilmoituksiakin on viety kerrostalojen ilmoitustauluille”, kertoo Maarit Kirkinen.

Kohtaaminen keskiössä

Kirkisen mielestä tällä tavoin diakoniatyö jalkautuu ja lähtee pois omalta mukavuusalueeltaan. Kohtaamisia tuli parin päivän aikana yli 150.

”Eka päivänä saimme kuulla, miten ihanasti meitä oli jo odotettu! Kohtaaminen onkin pääasia. Kysymme, mitä sinulle kuuluu? Luonamme on piipahtanut lapsiperheitä, yksinäisiä vanhuksia ja monenlaisia ihmisiä. ”

”Valitettavasti täällä ei kuitenkaan voida käydä kovin syvällisiä sielunhoitokeskusteluja, mutta niihin on voinut varata jatkoajan luoksemme. On tullut uusia kontakteja ja aikojakin on varattu”, summaa Maarit Kirkinen.

Entä onko kiertueella tullut vastaan kirkkoallergisia?

Diakoniatyöntekijä Martti Olsen naurahtaa, ja tuumaa veikeästi, että eivätköhän ne kierrä tämän auton kaukaa. Olsen kiinnittää enemmän huomiota siihen, että diakonialle on tarvetta ja tilausta.

”Ei kaikille ole tuttua, millä tavoin kirkko voi auttaa. Joten kerromme miten, mistä ja millaista apua voimme tarjota. Kuuntelemme ihmisten elämäntilanteita ja juttelemme, kun juomme kahvia. Ihmiset ovat olleet hyvin avoimia.”

”Otamme myös palautetta vastaan. On tullut keskustelua maahanmuuttajista, kirkon toimintatavoista ja siitä, mihin on kirkossa pettynyt.”

Kynttilästä tuli toisellekin

Diakonia-auto siirtyy Pirtinkaareen ja kohta auton sisälle istahtaa ohikulkumatkalla oleva Veikko Herranen. Eipä aikaakaan, kun Martti Olsen ja kahvilavieras uppoutuvat keskusteluun. Herrat vaihtavat leppoisasti mielipiteitä uskonnoista, uskonyhteisöistä ja ihmisten syrjinnästä.

Molemmat paljastuvat ahkeriksi Venäjän-kävijöiksi ja juttua piisaa. Kun huomataan, että kummatkin ovat tehneet siellä sydänverellä auttamistyötä köyhimpien lähimmäisten hyväksi, niin silta kohtaamiseen on rakennettu. Yhteystiedot vaihdetaan puolin ja toisin.

”Kirkon diakonia tekee äärettömän arvokasta työtä. Jos kynttilässä on valo ja joku saa siitä tulen, kun sitä tarvitsee. Eikö se ole hyvä asia”, korostaa Veikko Herranen.

Herranen kertoo käyneensä elämän syvissä syövereissä ja keskustelut pappi Anni Tannisen kanssa ovat jääneet hieman kesken. Kirkkoon liittyminenkin on ollut jo pohdinnassa.

Hän on huomioinut, että suomalaisiin on tullut tietynlainen kovuus ja toisista ei enää välitetä siten kuin ennen. Maaseudulla huolenpitoa on kuitenkin vielä olemassa.

”Ihminen kohdataan rotuun tai uskontoon katsomatta. Tämä kiertävä diakonia-auto on hieno idea ja tätä työtä voisi olla enemmänkin”, hehkuttaa Veikko Herranen.

”Eikös Mestarikin mennyt sinne, missä ihmiset ovat?”