Luottamuksen voimalla
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Luottamuksen voimalla

31.5.2017

Teksti: Heli Haring

Kuva: Seija Rytkönen

 

Luottamus ja erilaisuuden ymmärtäminen. Ne ovat Anna Pitkäselle arvoja, joiden merkitys tuntuu vuosien myötä vain kirkastuvan.

Jokakesäinen Kuopio Tanssii ja Soi -festivaali pyörähtää käyntiin taas parin viikon päästä. Festivaalin toiminnanjohtaja Anna Pitkänen ja taiteellinen johtaja Jorma Uotinen joukkoineen ovat ahertaneet pitkään voidakseen tarjota yleisölle koskettavia taide-elämyksiä.

”Stressaavinta aikaa on se, kun ohjelmistoa rakennetaan. Hektisintä puolestaan on tanssiviikolla, kun suunnitelmat alkavat toteutua”, Pitkänen kuvailee.

”Itse festivaaliviikko on vain jäävuoren huippu. Valtaosa työstä tapahtuu ennen sitä ja sen jälkeen.”

”Kun esirippu sulkeutuu viimeisen esityksen jälkeen, on meillä jo seuraavan kesän suunnittelu täydessä vauhdissa.”

Hyppy tuntemattomaan

Pitkänen on ollut festivaalin toiminnanjohtajana vuodesta 1996 alkaen. Sitä ennen hän ehti työskennellä Kuopion kauppakamarin asiamiehenä ja Savon messujen messupäällikkönä.

”Hyppäsin itselleni täysin tuntemattomaan maailmaan, kun tulin valituksi nykyiseen työhöni. Mutta suurten tapahtumien järjestämisessä pätevät samat lainalaisuudet, olipa ala mikä tahansa.”

Eikä hyppäys ole kaduttanut.

”Pidän siitä, että tilanteet tulevat yllättäen. Esimerkiksi tänään toimistollemme tupsahti lyhyellä varoitusajalla teatterinjohtajia Japanista. He olivat vierailulla Pariisissa ja päättivät samalla pistäytyä ex-tempore meilläkin päästäkseen esiintymään oheisohjelmaamme.”

Anna Pitkänen on tanssifestivaalin pitkäaikaisin toiminnanjohtaja.

”En pidä kauhean hyvänä nykyistä trendiä, että työpaikkoja vaihdetaan muutaman vuoden välein. Aikaa menee aina perustan ja verkostojen luomiseen sekä luottamuksen rakentamiseen. Ei ole mitään järkeä lähteä uuteen paikkaan, kun juuri on saanut rakennettua jotain, jolta ponnistaa.”

Pohjana luottamus

Viimeiset pari kymmentä vuotta ovat tehneet Pitkäsestä intohimoisen tanssin ystävän.

”Oma maailmani on avartunut huimasti. Ei tarvitse osata kieltä, koska liikekieli puhuttelee. Tanssin tarjoamat tunne-elämykset ovat vertaansa vailla.”

Merkitykselliset elämykset ja me-hengen luominen ovatkin Pitkäsen mielestä koko festivaalin ydin.

”Huonot uutiset lyövät aina itsensä läpi. Tanssiviikko viestii iloa ja tuo Kuopiota myönteisellä tavalla esille.”

Pitkänen korostaa useammankin kerran luottamuksen merkitystä.

”Se on tässä työssä kaiken pohja. Ilman luottamusta meillä ei olisi uskollista yleisöä, yhteistyökumppaneita, työntekijöitä ja laadukkaita esiintyjiä.”

Oman oppinsa luottamuksen rakentamisesta Pitkänen sai työskennellessään useampana opiskelukesänä Tukholmassa vanhusten parissa.

”Kävin vanhusten kotona, mikä vaati heiltä aikamoista luottamusta minua kohtaan. Halusin olla sen luottamuksen arvoinen.”

”Tuo aika antoi minulle paljon henkisen kasvun eväitä. Olin vieraassa maassa ja jouduin katsomaan asioita siirtolaisen näkövinkkelistä. Nuorena ihmisenä pääsin katsomaan elämää myös vanhusten silmin.”

”Toivoisin vastaavanlaista kokemusta kaikille nuorille. Siinä oppii itsestään ja oppii elämästä. Olen monesti sanonut, että se oli omalla tavallaan paras työpaikkani.”

Elämän ääripäät

Tanssiviikkoon kiteytyvät myös Pitkäsen siviilielämän koskettavimmat tapahtumat.

”Isäni kuoli vuonna 2006 festivaalia edeltävällä viikolla. Vedin silloin työtehtäväni läpi niin sanotusti automaattiohjauksella.”

Viisi kuukautta myöhemmin kuoli yllättäen myös Pitkäsen äiti.

”Vanhempani olivat aina käyneet katsomassa jonkun esityksen tanssiviikolla. Kesällä 2007 olin menettänyt sekä isäni että äitini. Muisto kirpaisi erityisesti juuri festivaalin aikaan.”

”Kaikkein pitkäaikaisimpien ja rakkaimpien ihmissuhteiden katkeaminen otti koville. Silti päällimmäiseksi tunteeksi jäi kiitollisuus vanhempiani kohtaan. Sain kasvaa rakastavassa kodissa.”

Pitkänen kertoo havahtuneensa siihen, että iän myötä kuolemasta on helpompi puhua.

”Nuorempana aina ahdisti, kun vanhemmat alkoivat puhua siitä. Nyt jo ymmärtää, että aikamme on rajallinen.”

Vuoden hektisimmän työrupeaman aikaan on sattunut myös iloisia asioita.

”Kummityttöni vauva syntyi muutama kesä sitten juuri tanssiviikon aikoihin. Se oli minullekin hyvin onnellinen hetki”, Pitkänen hymyilee. 

Erilaisuuden rikkaus

Työnsä kautta Pitkänen on koko ajan tekemisissä eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa.

”Se on valtava rikkaus. Ymmärrykseni erilaisuutta kohtaan on kasvanut. Olen saanut tavata monia sisäisesti kauniita ihmisiä.”

Erilaisuus tarkoittaa myös erilaisia tapoja harjoittaa uskontoa.

”Samassa tanssijaryhmässä saattaa olla edustajia monista uskontokunnista. On ollut hienoa nähdä kuinka luontevasti he esimerkiksi rukoilevat harjoitusten lomassa. Siitä ei tehdä mitään numeroa eikä omaa uskontoa tuputeta kenellekään. Uskonnon ilmentäminen on yhtä luontevaa kuin hengittäminen.”

”Me luterilaiset taas olemme kovin arkoja näissä asioissa. Usko mielletään täällä ehkä enemmän yksityisasiaksi, sitä ujostellaankin”, Pitkänen pohtii.

Muuruvedellä lapsuutensa viettänyt Pitkänen kertoo saaneensa perusluterilaisen kasvatuksen.

”Usko ja luottamus olivat – ja ovat edelleen – normaaleja, arkeen kuuluvia asioita. Minun on helppo laittaa kädet ristiin ja lausua pyyntöni sekä kiitokseni Jumalalle.”

”Tunnen ihmisiä, jotka kieltävät kaikki uskonnot. Minä koen sellaisen jotenkin turvattomaksi, tuuliajolla olevaksi elämäksi. On lohdullista, että voi pyytää apua joltain korkeammalta – kuka jumalaansa sitten milläkin nimellä kutsuu.”


Katso Kuopio Tanssii ja Soi -viikon ohjelmisto