Unelmaa kohti
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Unelmaa kohti

26.4.2017

Teksti: Heli Haring

Kuva: Seija Rytkönen

 

Haikeutta, kutkuttavaa jännitystä ja uuden odotusta. Kevään ylioppilas Miia Tikkanen on ottamassa ison askeleen kohti unelmaansa.

Kuopion lyseossa tänä keväänä ylioppilaslakin päähänsä painava Miia ihmettelee, mihin lukiovuodet oikein hujahtivat.

”Kun koulu penkkaripäivänä loppui, minulle tuli kyllä tippa linssiin. Tuntui haikealta erota luokkakavereista ja opettajista. Mietin, että tässäkö tämä nyt sitten oli.”

”Viihdyin lyseossa ja tykkäsin sen hyvästä hengestä. Nyt kaikki kaverit hajaantuvat maailmalle ja välillä mieleen hiipii pelko, että mitä jos emme enää koskaan tapaa”, Miia pohtii.

”Toivon ja uskon kuitenkin, etteivät lupaukset yhteydenpidosta jää pelkäksi puheeksi.”

Vaikka haikealta tuntuukin, Miia tietää, että yhden oven sulkeutuessa toinen aukeaa. Hänen uusi ovensa johtaa suureen maailmaan.

Ison Omenan sykkeeseen

Kesäkuun lopussa Miia on monin tavoin uuden edessä. Hän muuttaa ainakin vuodeksi New Yorkiin au pairiksi ja opiskelee ohessa elokuvakäsikirjoitusta.

”Amerikka on ollut kaukainen haave jo pitkään. En ole koskaan käynyt siellä, vaikka muuten olenkin matkustellut.”

”En myöskään ole tähän mennessä vielä asunut omillani, joten onhan tämä suuri muutos monella tapaa.”

Miia kertoo, että tunnelmat lähdön suhteen vaihtelevat ilosta jännitykseen ja epävarmuuteen.

”Välillä olen täynnä itseluottamusta ja odotan innolla tulevaa. Iltaisin saattaakin sitten iskeä epäilys, että mihin oikein olen itseni laittamassa ja entä, jos lähtö onkin hirvittävä virhe.”

Epäilyksen peikko ei kuitenkaan ole saanut nuoresta naisesta niskalenkkiä.

”Pitää mennä sitä kohti, mitä pelkää”, Miia toteaa päättäväisesti.

Pelkoja hälventää tieto mukavasta isäntäperheestä.

”Olemme olleet paljon yhteyksissä skypen välityksellä ja meillä synkkaa kivasti. Perheen 5- ja 7-vuotiaat pojat jo odottavat minua saapuvaksi.”

Isäntäperheen kanssa Miia todennäköisesti pääsee vielä New Yorkiakin kauemmaksi.

”He matkustavat loppuvuodesta sukuloimaan Uuteen-Seelantiin ja on ollut puhetta, että lähtisin mukaan. Arvostan kovasti sitä, että he tarjoavat minulle niin upean mahdollisuuden.”

Tarinoiden luominen kiehtoo

Miia on tiennyt jo lukion toiselta luokalta lähtien, mitä hän haluaa lähteä opiskelemaan.

”Aikaisemmin mielessä pyöri monenlaisia ammattihaaveita. Välillä halusin opettajaksi, välillä nuorisotyöntekijäksi. Mikään ajatus ei kuitenkaan sytyttänyt suurta innostusta.”

”Sitten se vain loksahti. Haluan elokuvakäsikirjoittajaksi, koska tarinoiden luominen kiehtoo minua. Sanoin jo lapsena ryhtyväni joskus vielä kirjailijaksi. Tämä on moderni versio siitä.”

”Tällä hetkellä en oikein näe muita vaihtoehtoja. Visio on niin voimakas, että minun on vain seurattava sitä ja katsottava, mihin se vie.”

New Yorkissa Miia astuu ensiaskeleen kohti haaveammattiaan, kun hän osallistuu muutamille alan kursseille.

”Amerikassa yliopistojen lukukausimaksut ovat korkeita. Onneksi New Yorkista löytyi yliopisto, jossa voi suorittaa yksittäisiä kursseja kohtuuhinnalla.”

Kotimaahan palattuaan Miian toiveena on päästä sisään Helsingin Aalto-yliopistoon.

”Suomalainen koulutus on korkeatasoista ja se antaa vankan pohjan alalle kuin alalle.”

Yhteisö kantaa maailmallakin

Miia luottaa omaan pärjäämiseensä lastenhoidossa, onhan hänellä siihen vankka tausta. Isosen rooli rippileireillä, ryhmien johtaminen partiossa ja tuttavaperheiden lapsien kaitseminen ovat olleet mitä parhainta valmennusta tulevaan vuoteen.

”Seurakunnan nuorisotyönohjaajilta olen saanut kannustusta ja suosituksia au pair -pestiäni varten.”

Seurakunnan piiristä Miialla on ensikokemukset myös käsikirjoittajana.

”Käsikirjoitin ja ohjasin näytelmän Tampereella järjestettyyn kirkon Yhden hinnalla -tapahtumaan. Se oli hieno kokemus ja saimme koko ryhmä siitä hyvää palautetta.”

Seurakuntayhteys on ollut Miialle tärkeä voimavara. Hän uskoo sen kantavan myös maailmalla.

”Olen oppinut, kuinka tärkeä merkitys yhteisöllä ja sen tuella on. Toivottavasti löytäisin vastaavanlaisen yhteisön myös New Yorkista.”

Sinne ja takaisin

Suuri maailma ja sen mahdollisuudet odottavat Miiaa. Silti hän ei suunnittele jäävänsä rapakon taakse.

”Vielä muutama vuosi sitten en nähnyt Suomessa mitään hyvää. Mielestäni täällä oli pienet piirit ja halusin pois”, Miia hymähtää.

”Nyt ovat ajatukset muuttuneet ja haluan ilman muuta palata tänne takaisin.”

Jos Aalto-yliopiston ovet aukeavat, merkitsee se asettumista Helsinkiin ­ ainakin jokusiksi vuosiksi.

”En pidä ollenkaan mahdottomana ajatuksena, että palaisin jossain vaiheessa takaisin Kuopioon. Tämähän on ihana kaupunki, ei liian pieni eikä liian iso. Ja jos tulevaisuudessa saan perhettä, Kuopio on hyvä paikka asua lasten kanssa.”

Mutta ensin on lähdettävä, ennen kuin voi palata.

”Toivon, että aika New Yorkissa tekee minusta rohkeamman ja itsevarmemman sekä auttaa minua löytämään oman paikkani. Haluaisin vanhana ajatella, että elämäni ei ole ollut päämäärätöntä haahuilua, vaan olen ankkuroitunut juuri siihen paikkaan ja tehtävään, joka on minulle tarkoitettu.”