#silmätristissä ja Sanallista 29.3.2017
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Hiljenny

#silmätristissä ja Sanallista 29.3.2017

29.3.2017

Teksti: Jarkko Maukonen, nuorisokanttori

Kuva: Minna Siikaniva

 

Tarjolla ehdotonta armoa

Aikaa sitten näin uutispätkän, jossa palomiehet pelastivat loukkuun jääneen joutsenen. Iso, jo hieman voimiaan kadottanut lintu riuhtoi vastaan, pieksi ilmaa siivillään ja yritti potkia auttajiaan pitkän kaulan kiemurrellessa käärmeen lailla.

Lopulta vastahankainen eläin saatiin taltutettua ja turvaan. Lämpimään huopaan käärittynä se ei enää rimpuillut. Joko voimat olivat jo kokonaan lopussa tai sitten siinä oli vaan hyvä olla.

Tämä kuva on noussut mieleeni kohdatessani ihmisen, jonka on vaikea ottaa apua vastaan. Viimeiseen asti pitää selvitä omillaan ja pahimmillaan purra, jos joku auttavan kätensä ojentaa. Kun on niin hyvä sinnikkäästi kamppaillen kompuroida kohti katkerampaa tulevaisuutta!

Entä jos antaisi periksi hieman aikaisemmin? Jo hyvissä ajoin ennen kuin omat voimat ovat lopussa. Suostuisi siihen, että elämä voisi olla hyvää ja auttajilla hyvät aikeet.

Ja olemmehan me kaikki tuon joutsenen kaltaisia. Vapahtajan tarjotessa ehdotonta armoaan ja rakkauttaan me hiki päässä tappelemme vastaan. Joko koska haluamme raivokkaasti yrittää itse pelastaa itsemme tai koska paras hyvä ei vain kelpaa.

Mutta juuri meihin rimpuilijoihin ja vastaan hangoittelijoihin hän pelastavaa rakkauttaan tuhlaa. Kärsivällisesti.

Kärsimyksen sunnuntai

Luuk. 13: 31–35

”Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille.

Ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”