Halpaa vai kallista armoa?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Ajankohtaista

Halpaa vai kallista armoa?

29.3.2017

Teksti: Satu Väätäinen

Kuva: Petri Ryynänen

 

Vuonna 1937 ilmestyi saksalaisen teologin Diertrich Bonhoefferin kirja Kutsu seuraamiseen. Tämä myöhemmin Hitlerin vainoissa kuollut luterilainen pappi oli kirjassaan sitä mieltä, että kirkko kaupittelee nykyisin halpaa armoa, armoa alennusmyyntitavarana pilkkahintaan.

Kirkon erotuttava maailmasta

Kristuksen ristillä hankkima armo on kuitenkin kallista armoa. Kallis armo merkitsee syntisen ihmisen vanhurskauttamista. Halpa armo synnin vanhurskauttamista.

Halpa armo on armoa ilman Kristuksen seuraamista, armoa ilman elävää, ihmiseksi tullutta Kristusta, armoa ilman ristiä.  Halpaa armoa on anteeksiantamuksen saarna ilman katumusta, synninpäästö ilman rippiä ja ehtoollinen ilman synnintunnustusta.  Halpa armo tarkoittaa, että voit tehdä niin kuin haluat. Kallis armo vaikuttaa, että lakkaat näkemästä arvosi ihmisenä siinä, mitä teet - ja vain sillä tavalla voit tulla vapaaksi.

Bonhoefferin mukaan ”yksin armosta” ei tarkoita, että ihmisen ei tulisi nähdä vaivaa, - se vain sulkee pois ajatuksen vaatimuksesta.  Kirkon on siis erotuttava maailmasta, mutta ei ihmisiä erottelemalla ja pois sulkemalla. Koska ”emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.” (Ef.6:12)

Lähtökohta vai lopputulos?

Emerituspiispa Voitto Huotarin sanoin: ”Jos kirkko on vain armoa tulvillaan, onko seurauksena ryhtinsä menettänyt, kaikkea myötäilevä kirkko, joka ei kykene asettamaan mitään uskoa ja elämää koskevia vaatimuksia.  Vai onko armottomasta kirkosta, joka määritteli elämää ylhäältä ja ulkopuolelta käsin, nyt kehittynyt kirkko, joka vaikuttaa alhaalla ihmisten parissa tarjoten lohtua ja tukea.”

Jos armoa edelleen tarvitsee ja kaipaa se, joka on syyllinen, onko armo lähtökohta vai lopputulos?