”Olet enemmän kuin tekosi!”
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

”Olet enemmän kuin tekosi!”

29.3.2017

Teksti ja kuva: Kari Tanskanen

 

Käytännöllisen teologian professori Paavo Kettunen oli elämänsä käänteentekevällä pysäkillä, kun hän piti jäähyväisluentonsa Itä-Suomen yliopistossa.

"Tämä hetki on minulle käänteentekevä: muuttaahan eläkkeelle jääminen kertaheitolla suhteen työelämään. Siirtyessäni emeritukseksi maaliskuun alusta, olen ollut työelämässä 42 vuotta 11 kuukautta ja 10 päivää”, kuvaili Kettunen tuntojaan.

Hän toimi käytännöllisen teologian professorina vuodesta 2001 alkaen.

Muistitikku ja tuhkauurna

Jäähyväisluennon otsakkeena oli Ihanteista todellisuuden kohtaamiseen. Havaintovälineiksi Kettunen oli ottanut muistitikun ja tuhkauurnan.

”Kaikki minun kirjani ja julkaisuni mahtuvat tällaiselle tikulle. Meidät muistetaan usein siitä, mitä olemme tehneet. Mutta kaikki meidän tekemisemme ovat vähemmän kuin me itse. Tuhkauurnakin on suurempi kuin meidän tekemisemme.”

”Jos et mitään muuta muista tästä luennosta, toivon, että muistat tämän: Sinä olet enemmän kuin sinun tekosi! Tässä on syvä teologinen viisaus ja kristillisen ihmiskäsityksen korostus.”

”Kun ajattelen koko työuraani ja elämääni, lähtökohta on, että kaikki on lahjaa. Minun tehtäväni on ollut panna lahjat jakoon.”

Haavekuvat vaarallisia

Jäähyväisluennon otsikon taustalla on Kettusen väitöskirjavaiheessa löytämä sielunhoidon tutkimustapaan liittyvä oivallus. Ennen oli kohdetta lähestytty aiemmin asetettujen ihanteiden pohjalta. Oikeampi lähestymistapa oli kuitenkin olla vuorovaikutuksessa sen todellisuuden kanssa, missä ihminen eli.

”Kaikki yhteisöt, myös yliopisto, ovat vaarallisella tiellä, jos ne elävät haavekuvien varassa ja kieltäytyvät kohtaamasta todellisuutta sellaisena kuin se on. Jonakin päivänä voi paljastua, ettei keisarilla olekaan vaatteita.”

”Voidakseen mennä eteenpäin tutkimuksen tehtävänä ei ole varjella kaunista ihannekuvaa asioista ja ilmiöistä. Sen on selvitettävä vaikeaakin todellisuutta ja kerrottava alastonkin totuus.”

”Tärkeää on myös puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tämä koskee aivan erityisesti ihmisen seksuaalisuutta ja hengellistä elämää.”

”Yksi aihepiiri, jossa kaikkein voimakkaimmin olen tutkimuksissani törmännyt ihanteiden ja todellisuuden väliseen ristiriitaan, koskee rippiä, syyllisyyttä ja häpeää.”

Kätketty ja vaiettu

Paavo Kettunen kertoi pitävänsä tutkijanuransa merkittävimpänä asiana häpeätutkimuksiaan ja pääteoksenaan tutkimusta ”Kätketty ja vaiettu. Suomalainen hengellinen häpeä.”

”Meidän aikaamme voi hyvin perustellusti nimittää häpeän aikakaudeksi. Yleensä emme käytä tätä sanaa, mutta tämän päivän ihmisen perustunnot ilmentävät hyvin usein häpeän tunteita. Häpeän keskeisin kysymys on: Kelpaanko minä? Keskeisiä asioita ovat itsetunto, itsearvostus, hyväksytyksi tuleminen ja jaksaminen.”

”Olennaista on huomata se, että häpeästä kärsivä ei ole välttämättä tehnyt mitään pahaa. Terve syyllisyys on syysuhteeseen perustuvaa, mutta häpeä ei sitä ole. Kun syyllisyys koskee tekojamme, häpeä sattuu koko olemukseemme.”

Pyrkimys täydellisyyteen

Kettusen mukaan häpeän tuntemisen taustalla on usein pyrkimys täydellisyyteen niin opiskelija- kuin työelämässäkin.

”Kenenkään ei tarvitse sanoa tätä vaatimusta toiselle. Työelämäkulttuuri ja oma itsesuojeluvaisto mobilisoivat ihmisessä halun lunastaa paikkansa pyrkimyksellä täydellisyyteen. Mutta se voi uuvuttaa ihmisen äärirajoille.”

”Myös hengellisessä yhteisössä ihmiselle on tärkeää olla hyväksytty ja kelpaava. Tätä tarvetta voidaan pyrkiä lunastamaan juuri olemalla täydellinen. Tällöin nimenomaan se puoli ihmisessä, joka haluaisi jakaa omaa keskeneräisyyttään, pettymyksiään, hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen tarpeitaan, voi jäädä syrjään. Tällöin hengellisestä yhteisöstä on vaarassa tulla teeskentelijöitten yhteisö. Siellä esitellään enemmänkin omaa uskoa ja sen jaloutta, kuin jaettaisiin omia riittämättömyyden tuntoja.”

Kettunen muistutti myös, että vaikka hengelliset yhteisöt ja yliopisto voivat tuottaa ihmiselle häpeää, asialla on myös käänteinen puoli.

”Juuri nämä samat yhteisöt voivat myös poistaa häpeää tai auttaa ihmistä kestämään sitä. Kysymys on kelpaamisen, arvostamisen ja armahtamisen kulttuurista ja sen edistämisestä.”

Hiihtämään ja kunniatohtoriksi

Eläkepäivinään Kettunen pääsee entistä vapaammin nauttimaan paitsi murtomaahiihdosta ja kesämökkikulttuurista myös kunniatohtorin arvonimestä.

Budapestissa sijaitseva luterilainen teologinen yliopisto on päättänyt myöntää hänelle kunniatohtorin arvonimen. Kettunen on toiminut unkarilaisten kanssa sekä tutkimuksellisessa että kirkollisessa yhteistyössä. Juhlatilaisuus Unkarissa on maaliskuun lopussa.