Alpo Valkeavaara in memoriam
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Alpo Valkeavaara in memoriam

29.3.2017

Teksti:

Hannu Koskelainen

Kuopion Alavan seurakunnan kirkkoherra

Kuva: Kuopion seurakuntien arkisto

 

Alpo Valkeavaara oli syntynyt 30.4.1940. Hänen koulukaupunkinsa oli Joensuu, jossa hän kirjoitti ylioppilaaksi maineikkaasta Joensuun Lyseosta.

Kouluvuosien jälkeen Alpon tie vei Helsinkiin teologiseen tiedekuntaan, josta hän valmistui teologian kandidaatiksi 29.10.1966. Teologian opinnoista tie vei kohden pappisuraa ja hänet vihittiin papiksi Kuopion tuomiokirkossa 8.11.1966. Ensimmäinen virkapaikka Alpolla oli  Vehmersalmella, jossa hän vastavihittynä nuorena pappina toimi vt. kirkkoherrana kahdeksan kuukautta.  Muuten pappisuransa alkuvuodet Alpo Valkeavaara palveli Joensuussa ja Kontiolahdella eri tehtävissä aina kesään 1973.

Joensuun vuosien jälkeen Alpo Valkeavaara siirtyi Kuopioon ja Kuopion hiippakunnan palvelukseen. Hiippakunnassa Alpo Valkeavaara työskenteli diakoniapastorin, yleissihteerin ja pääsihteerin viroissa aina vuoteen 1990. Hiippakunta ja työtehtävät hiippakunnan tuomiokapitulissa avasivat Alpon eteen kuvan koko hiippakunnasta ja siinä tehtävästä kirkollisesta työstä. Pääsihteerivuosinaan Alpo Valkeavaaralle tuli tutuksi myös kokonaiskirkolliset tehtävät ja hän oli omalla panoksellaan kehittämässä koko kirkon hallintoa ja seurakuntatyötä.

Kolmas merkittävä osa Alpo Valkeavaaran työelämää oli Kuopion Alavan seurakunnan kirkkoherran tehtävät. Alavan seurakunnassa Alpo aloitti joulukuussa 1990 ja Alavan seurakunnasta hän jäi eläkkeelle 1.9.2002. Kirkkoherravuosinaan hän vielä palveli hiippakuntaa toimien Kuopion tuomiokapitulin jumaluusoppineena asessorina 1993-1996.

Alavan seurakunta ja monet työtoverit muistavat Alposta monta asiaa, jotka määrittivät häntä.

Ensimmäinen oli karjalaisuus.
Alpo oli aina Karjalan poika. Hän sopeutui Savoon, mutta karjalaisuus oli hänessä lähtemättömänä, synnyinlahjana. Iloisuus ja sosiaalisuus olivat osa Alpon olemusta. Muistan Alpon viljelleen aika ajoin karjalaista sanontaa: ”Ilo pintaan vaikka sydän märkänis”.

Toiseksi työyhteisössä Alpo oli herrasmies kiireestä kantapäähän. Alpo oli hillitty, tyylikkäästi puettu, sydämellinen herrasmies, joka lempeästi ohjasi työyhteisöä eteenpäin. Alpolla oli kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta vaikeissakin tilanteissa. Maltilla hän ohjasi työyhteisöään niin tyynessä kuin myrskyssä.

Kolmanneksi Alpo oli sinivalkoinen mies, isänmaan ystävä. Hän toimi muun muassa pitkään Kaatuneitten Omaisten Liiton Savo-Karjalan piirin puheenjohtajana ja Kuopion Isänmaallisen seuran eri tehtävissä. Isänmaan asia, itsenäisyys ja sinivalkoinen lippu olivat hänelle sydämen asioita.

Sydämestämme siunaamme hänen iäisyysmatkaansa!