Kiikku, kiipeilyteline, liitutaulu ja kajari
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Kannanotot

Kiikku, kiipeilyteline, liitutaulu ja kajari

29.3.2017

Juuso Happonen

Antakaa meille meidän jokapäiväinen kiikkumisemme, pliis.

Ymmärtääkseni monessa kirkossa on messujen ajaksi pikkuväelle järjestetty jo tekemistä ja omien mittojen mukaiset tuolit ja pöydät. Törmäsin sellaisiin ekan kerran Ruotsissa Vadstenan luostarikirkon messussa kesällä 1986, kun toimin bussiryhmän matkanjohtajana: kirkkosalin perällä kuuli messun ja lapset saivat piirtää ja askarrella.

Voimme tarjota levähdyspaikan myös messun ulkopuolella kauppareissulaiselle, lapsen kanssa kulkevalle. Sisäänkäynnin läheisyydessä saisi kiikkua, kieppua tai kiipeillä. Ja sellaisessa kiikussa, mihin pääsee mukaan myös ikäihminenkin, nuorisohan niitä on aina käyttänyt suvereenisti pyhään hengailuun.

Säänkestävässä liitutaulussa voisi lukea sunnuntain tekstistä tai viikon teemasta napattu lauseke, tai vaikka hatusta heitetty ajatus: ”Tänään meillä leivotaan, anna meille meidän jokapäiväinen leipämme”.

Saarnavuorossa oleva loiskauttaa digitaaliselle ulko-liitutaululle ajatuksen saarnasta tai tekstistä ja kajarin kautta voisi kuulla messun. Ehtoolliselle voisi vippasta käymään lapsensa kanssa.

Hääväki voisi rustata taululle kukkasen ja lapsen kanssa piirtää mitä mieleen tulee. Syksyn lehti korissa tai heinänkorsi säänkestävässä maljakossa kertoisi omaa viestiään, vaikka istutukset ovatkin kirkkojen ympärillä olemassa. Tämä olisi yhteisöviestintävälineistöä sen lisäksi, että se tarjoaa lapsille ja lapsenmielisille leikin mahdollisuuden ”kirkonmäellä”. Monen kuopiolaisen kirkon sisäänkäyntien lähistöllä tila voisi toimia myös kauppareissun taukopaikkana.

Ei ole meidän primääriliiketoimintaamme, ajattelee vanhakantainen yritysjohtaja. Modernimpi ajassaan elävä ajattelee jo viestiä, mielikuvaa, minkä se herättää, ja postmoderni mahdollisuuksia, joita se luo yhteistyö- ja ansaintamalleihin. Mitä ultramoderni liideri ajattelisi – arjessa ja digiloikassa mukana olemista?

Jossain tällaisia jo on olemassa. Haastan yhteisen kirkkoneuvoston tuumailemaan hankkeelle rahoitusta myytävien kiinteistöjen tuottamista tuotoista ja remontointirakentamisen kulttuurin prosenttiperiaatteesta. Parille tutulle luottamusmiehelle voisin vinkata toiveella, että nostaisitteko käsittelyyn.

Antakaa lasten tulla minun tyköni, sillä heidän kaltaisten on taivasten valtakunta… kunnossapito ja siistiminen ovat sivuseikkoja ja pihalla on jo roskis muutenkin, joten antakaa meille meidän jokapäiväinen kiikkumisemme, pliis.