Harhaan langenneet
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Harhaan langenneet

22.2.2017

Kari Kuula

Reformaation vuosisata (1500-luku) esittelee masentavan määrän uskonsa tähden kuolleita marttyyreita. Kukin kirkkokunta kun ajoi asiaansa myös väkivalloin. Jokainen piti omaa oppiaan ainoana oikeana, joten muut olivat harhaoppisia.

Harhaoppi taas on pahinta syntiä, koska se estää ihmisiä pelastumasta ja vie lopulta helvettiin. Niinpä toisinajattelevia kristittyjä poltettiin ja hukutettiin. Etteivät enää levittäisi kuolettavaa oppiaan.

Väkivaltainen pakkousko himmentää reformaattoreiden valon loistetta. Kenen asiaa palvelee sellainen usko, joka lähettää toisinajattelijoita vankilaan ja hautaan?

 

Kuunnellaan Jakob Acontiuksen, italialaisen juristin ja filosofin vastausta.

Vuonna 1565 hän julkaisi nerokkaasti nimetyn teoksen Stratagemata Satanae, Saatanan strategiat. Nerokas on kirjan ideakin.

Suurin osa kirkkokuntien opeista on aivan samanlaisia, Acontius toteaa. Samaa kristinuskoahan ne tunnustavat. Erot ovat lopulta aika pieniä.

Saatana on kuitenkin huijannut kunkin kirkkokunnan luulemaan spesiaalikorostuksiaan kristinuskon tärkeimmiksi opeiksi.

Esimerkiksi luterilaiset kuvittelevat kirkon seisovan tai kaatuvan juuri heidän vanhurskauttamisoppinsa varassa. He pitävät kalleimpana aarteenaan sitä, mikä erottaa heidät muista kristityistä, ei sitä, mikä yhdistää heitä muihin.

Samaan harhaan ovat langenneet muutkin kirkkokunnat. Siksi kukin pitää pyhänä velvollisuutenaan vainota toisinajattelijoita. Nämä kun ovat muka luopuneet autuuttavan uskon sydänäänistä.

 

Acontius vaati uskontopakon ja väkivallan lopettamista. Kuviteltujen harhaoppisten vainoaminen on Saatanan palvomista, ei Kristuksen.

Kristityt voivat aivan hyvin ajatella monista asioista eri tavalla. Meillä on joka tapauksessa yhteinen Jumala ja sama tuleva taivaan koti.

Mikä terve ja raikas näky!

Suurin osa Acontiuksen lukijoista piti kirjaa vaarallisena eksytyksenä. Näkijä itse kuoli vuosi kirjan jälkeen.

Hänen viestinsä kuultiin kunnolla vasta yli kahden vuosisadan jälkeen. Valistuksen viisaus lakkautti vähitellen uskonvainot ja toi uskonnonvapauden kristikuntaan.

Kristityt eivät silti ole löytäneet täyttä uskonyhteyttä toistensa kanssa. Vaalimme edelleen hartaimmin sitä, mikä erottaa meidät veljistämme ja sisaristamme.

Vaikka Saatanan juonet on paljastettu, hän jatkaa silti työtään.