Päällimmäisenä kiitollisuus
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Lähikuvassa

Päällimmäisenä kiitollisuus

25.1.2017

Teksti ja kuva: Hanna Valkonen

 

Auttavat kädet, lämmin hymy ja ystävällinen arjen konkreettinen apu. Ne ovat jääneet mieleen yhdeksän vuoden takaa, kun Lulu Htoo perheineen saapui Kuopioon.

Lulu Htoon iloisuus ja myönteisyys eivät jää huomaamatta. Yhdeksän vuotta sitten Suomeen pakolaisena tullut perheenäiti on joutunut sodan takia jättämään kotikylänsä entisessä Burmassa, nykyisessä Myanmarissa, asumaan pakolaisleirillä vaikeissa olosuhteissa ja oppimaan uuden kulttuurin kylmässä pohjolassa.

Jasmiiniriisiä on keittiön nurkassa isoja säkkejä. Se on yksi myanmarilaisen keittiön pääraaka-aineista. Myanmarissa kaikilla on riisiviljelmät, ja Suomesta saatava riisi ei ole tuttuun herkkuun verrattavissa. Onneksi aitoja aasialaisia makuja on saatavilla Kuopiossakin. Perheen isä Htoo Saw viljelee puutarhallaan Saaristokaupungissa muun muassa porkkanoita, papuja, kotimaan salaatteja, kesäkurpitsaa ja sipulia.

Miten pyykkikone toimii?

Lulu Htoo on kotoisin maan eteläosista, hän on Karenin heimolaisia. Maan sisällissodan takia Lulu joutui lähtemään nuorena Thaimaahan pakolaisleirille, jossa hän asui seitsemän vuotta. Sinä aikana hän löysi miehensä, he menivät naimisiin ja syntyi kolme lasta.

”Vanhempani ja siskoni asuvat edelleen pakolaisleirillä. Osa sisaruksistani elää kotikylässäni. Tällä hetkellä maassa on hieman rauhallisempaa, vaikkakin pelko on siellä koko ajan läsnä. Pimeän aikaan pitää käydä kaupassa, eikä voi elää turvassa.”

Millaisia muistoja Lululla on ajasta, kun he saapuivat Kuopioon kesäkuussa 2007?

”Olimme väsyneitä pitkästä matkasta. Kaikki oli uutta. Emme osanneet tehdä mitään. Tulkin avulla yritimme saada perusasioita hoidettua: Miten pyykkikone toimii? Miten puhelinta käytetään? Mitä kaupasta ostetaan ja minkä arvoisia setelit ja kolikot ovat? Mihin soitan, jos lapseni on kipeä? Arkisia ongelmia, joita oli lukuisia.”

”Sähköhellaa testasin napsauttamalla ensin yhden pykälän ja sitten kokeilin, onko levy jo kuuma.”

Perhe kertoo, että käytännön apu, konkreettinen kädestä pitäen neuvominen oli erityisen tärkeää. Että joku lähti kauppaan mukaan ja neuvoi, mitä voisi ostaa.

”Lidl on hyvä, kun ei tarvitse punnita tuotteita. Emmehän me aluksi ymmärtäneet, mitä numeroa pitää painaa, että saamme hinnan”, Lulu hymähtää. 

”SPR:n kautta saadun ystäväperheen kanssa kommunikoimme aluksi sanakirjan avulla. ”

Nyt Lulu puhuu hyvää suomea. Kärsivällisesti ja hiljaa oppien, ajan kanssa asiat tulevat helpommaksi.

Työssä ei mieti huolia

Maahanmuuttajien työllistyminen aiheuttaa myanmarilaistenkin keskuudessa pohtimista. Perhe on huomannut, miten Suomessa vaaditaan niin ammattipätevyys kuin sujuva kielitaitokin. Monella olisi intoa tehdä työtä, saada ammatti ja toimeentulo.

Lulu kävi siivoojan ammattitutkinnon ja sai kielitodistuksen. Hän on kiitollinen, että on päässyt vakituiseksi koulun siivoajaksi.

”Tykkään olla töissä, minulla on hyvät työkaverit ja työympäristö. Jos olisin kotona päivät pitkät, murehtisin paljon enemmän. Nyt kun olen töissä, en ehdi miettimään kolotuksia ja kipuja enkä huolia. Viikonloppuisin olen paljon kipeämpi kuin arkisin”, Lulu Htoo naurahtaa.

Petosen seurakuntatalo on antanut myanmarilaisille tilat kokoontua jokaviikkoiseen jumalanpalvelukseen.

”Olemme kiitollisia, että saamme omalla kielellämme ylistää ja lukea Raamattua. Lapsille kulttuurin ja kielen opettaminen on tärkeää. Se, että saa kuulla Jumalan sanaa omalla sydämen kielellä, on arvokasta. Se vahvistaa uskoa.”

”Suomessa outoa on ollut huomata se, että täällä kirkossa käy vain mummoja ja ukkeja, mutta meillä kotimaassa kirkot ovat täynnä lapsia ja nuoria. Koko perhe osallistuu sunnuntain tilaisuuksiin. Aamulla on seitsemältä aamurukous, sitten on naisten jumalanpalvelus ja kaikille yhteinen tilaisuus sekä illalla on vielä nuortenilta. Yhdessä lauletaan ja rukoillaan.”

Haaveissa rauhallinen koti

Suomessa on noin 500 Myanmarista saapunutta kristittyä pakolaista. Paljon on niitä, jotka ovat olleet samalla pakolaisleirillä Thaimaassa Lulun kanssa. He asuvat ympäri Suomen, mutta pitävät säännöllisesti yhteyttä toisiinsa. On sekä hengellisiä kesä- että joulujuhlia.

Perheenäidin haaveena on koti rauhallisemmalta paikalta. Nyt he asuvat Petosella vilkkaan tien varrella, jossa liikenteen pöly aiheuttaa harmia varsinkin perheenisälle, jolla on allergioita. Koti on perheen ensimmäinen Suomessa.

”Emme tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Tiedän silti, että Jumala on rakastanut ja rakastaa minua tänäänkin. Sen takia haluan osallistua ja olla mukana hengellisissä tapahtumissa. Haluan kertoa, miten Jumala on hyvä ja auttaa.”